Kortesjärven Jääkärimuseo ja vähän maisemiakin

Seuraavaksi matkustimme Kauhavan Kortesjärvelle, josta löytyy Jääkärimuseo, joka kertoo Suomen jääkäriliikkeen vaiheista. Museossa meitä odotti nainen, joka aivan selvästi rakastaa historiaa ja puhui todella intohimoisesti ja kattavasti liikkeen synnystä, toiminnasta ja historiasta. En ole varmaankaan koskaan saanut niin hyvää opastusta mistään. Tällaisia ihmisiä pitäisi saada muihinkin museoihin. Sanomattakin on selvää, että siellä vierähti tovi jos toinenkin.

Jääkäriliike alkoi vuonna 1915. Kortesjärveltä jääkäriliikkeeseen lähti 39 paikkakuntalaista, mikä oli asukaslukuun suhteutettuna suurin määrä koko maassa. Tämän vuoksi Jääkärimuseo sijaitsee juuri Kortesjärvellä. Koko Suomesta lähti lähes 2000 nuorukaista Saksaan oppimaan sotataitoja tavoitteenaan itsenäinen Suomi. Museossa on suuri kokoelma jääkärien sukulaisten lahjoittamaa materiaalia.

Kaiken kaikkiaan 1895 vapaaehtoista aloitti jääkärikoulutuksen 1915-1918. Heistä 1261 (67 %) osallistui Suomen sisällissotaan, suurin osa valkoisten puolella, mutta muutama myös punaisten. Osallistuneista kaatui 128 (10 %) ja haavoittui 238 (19 %). Talvisotaan osallistui kaikenlaisissa puolustustehtävissä rintama- ja kotijoukoissa sekä maanpuolustuksen siviilihallinnollisissa tehtävissä 774 jääkäriä, joista kaatui 24 (3 %) sekä haavoittui 19 (2 %) Mannerheim-risti myönnettiin 20 jääkärille.


Museossa tuli esille, että Tapsan joku sukulainen oli taistellut valkoisten riveissä sisällissodan aikana. Itse kun olen sukua viimeiselle elossa olleelle punakaartilaiselle, Aarne Arvoselle. (Hän oli myös Suomen paras satavuotias ja 111-vuotiaana menehtyneenä maamme vanhin ihminen!) Tämän esiin tuleminen johtikin koko loppureissun kestäneeseen piikittelyyn puolin jos toisin. Tai totta puhuen, se piikittely ei ole oikeastaan loppunut vieläkään. Ajattelin, että kirjoitan myöhemmin Aarnesta oman erillisen jutun blogiini. Ihmisestä, joka eli kolmella eri vuosisadalla ja todella mielenkiintoisen elämän, saa kirjoitettua ihan oman blogitekstinkin!

Suosittelen käymään Kortesjärven Jääkärimuseossa. Itse näyttely, ja varsinkin oppaan kertomat tarinat, herättivät mielenkiinnon jääkäreiden historiaan ja heidän vaikutukseensa Suomen historiassa. Ilmeisesti Suomen Jääkärimuseo on nyt uudistettu ja tätä päivitystä kirjoittaessa auennut tänään (23.5.2017) yleisölle.

Seuraavaksi reitillämme olisi ollut Kajaanissa Ristijärvellä sijainnut Katvela ja sen pihapiirissä sijaitseva Uutela, jonka edestä Ristijärven suojeluskuntalaiset lähtivät talvisotaan, ja joka sota-aikana toimi sotasairaalana.

Katvelassa on Suojeluskunta- ja Lottamuseo. Se tuo esiin maamme itsenäistymisen ajan toimintaa paikallisesta näkökulmasta. Esillä on runsaasti aihepiiriin liittyvää alkuperäistä esineistöä, valokuvia ja asiakirjoja.





Ikäväksemme Katvela oli kiinni ja jouduimme tyytymään ikkunasta kurkisteluun. Ehkä ensi kerralla pääsemme tutustumaan myös tähän näyttelyyn. Kuvaus museosta oli hyvin mielenkiintoinen, vaikka kävimmekin Seinäjoella myös Suojeluskunta- ja Lotta Svärd-museossa.

Pysähdyimme tupakkitauolla tienvarressa. Oli niin upeat näkymät, että oli pakko ottaa kuva.

En ole kovin hääppöinen kalamies, mutta näen silti itseni kalastussaappaat jalassa heittelemässä virveliä.

Kaikki reissumme kuvat on otettu kännykällä. Meillä molemmilla oli Samsung S5 puhelimet. Tämän vuoksi kuvien laatu hieman vaihtelee. Olisin tämänkin kuvan laittanut isompana, jollei se olisi ollut pikselimössöä.

Vaikka kuljetimme mukanamme sadepilviä aina Porista Suomussalmelle saakka, tällä pysähdyspaikalla vettä ei tullut. Saimme rauhassa nauttia maisemista. Lisää maisemakuvia myöhemmin Hyrynsalmelta. Kyllä sieltä pari onnistunuttakin kuvaa löytyy. Upeita paikkoja, upeita maisemia.

Kohta alkavaan reissuumme olemmekin lainaamassa järjestelmäkameraa, jotta saisimme parempia kuvia. Ja enemmän tietysti.



Seuraavassa päivityksessa nähdäänkin pientä "ruokahaastetta". Vähän kevennyksiä, ettei koko matka olisi pelkkää sotahistoriaa.

Seinäjoen Suojeluskunta- ja Lotta Svärd-museo

Siinä sitten kun lähestyttiin Seinäjokea niin googlettelin taas tyyliin paikan nimi ja nähtävyydet. Me ei oltu aikaisemmin tutkittu meen ajoreittiä vasta kun Raatteentien lähistöltä. Niinpä olikin mukava yllätys että Seinäjoelta löytyi Suojeluskunta- ja Lotta Svärd-museo. Tuli siis ihan yllärinä, ja pakkohan sinne oli sit mennä käymään.

Taas jouduin varastamaan kuvan netististä. Älysin just että reissun alkupuolella otettiin aika vähän valokuvia ko keskityttiin lähinnä ihasteluun ja ihmettelyyn. Tässä siis kuva
Seinäjoen kaupungin keskustassa sijaitsevasta Etelä-Pohjanmaan Suojeluskuntapiirin talosta, joka toimii vapaaehtoisen maanpuolustuksen museona. Rakennukset on suunnitellut Alvar Aalto ja ne valmistuivat 1924-1926.

Tässä meidän reissumme ensimmäinen muistomerkki. Aloitetaan siis nähtävyydet niinkin tärkeillä sanoilla kuin Pro Patria. (eli Isänmaan puolesta.) Patsaan nimi on Suojeluskuntalainen ja se on pystytetty 1988. Sen on tehnyt professori Pentti Papinaho. Suojeluskuntatoimintaa kunnioittavan patsaan sijoituspaikaksi kaavailtiin alunperin Helsinkiä, mutta lopulta sijoituspaikaksi tuli Seinäjoki. Patsas on rahoitettu kansalaiskeräyksellä.
























Etelä-Pohjanmaan Suojeluskuntapiirin ja Lotta Svärd järjestöjen toimistot sijaitsivat täällä 1926
Kuvassa oleva vahanukke esittää Suojeluskuntapiirin päällikköä Matti Laurilaa, joka perheineen asui pitkään talon ylimmässä kerroksessa.

Tässä Tapsa häpäisemässä ylipäällikön toimistoa. Mannerheimin päämaja sijaitsi vapaussodan aikana tammi-maaliskuussa 1918 "päämajajunassa" joka sijaitsi Seinäjoen asemalla. Juna oli turvallisuussyistä ympäröity korkealla teräsverkkoaidalla sen jälkeen, kun Mannerheim oli joutunut murhayrityksen kohteeksi. Verkkoaidan takia kansa kutsui päämajaa "kanakopiksi". Mannerheim piti päämajaansa pisimpään juuri Seinäjoella.

Pieni poseeraus ratsastavan Mannerheimin vieressä. Mannerheim toimi puolustusvoimien ylipäällikkönä jokaisessa Suomen itsenäisyyden ajan neljässä sodassa.

Päärakennuksessa sijaitsevat suojeluskunnista, Lotta Svärd-järjestöstä ja jääkäreistä kertovat näyttelyt kokoustila, info ja museokauppa. Piharakennuksessa esitellään Mannerheim ja Seinäjoen päämaja-näyttely sekä suojeluskuntien monipuolista urheilutoimintaa.

Kierroksen lopuksi tutustuimme museokauppaan. Hyllystä löytyi jos jonkinmoista aiheeseen liittyvää materiaalia tuliaisiksi ja matkamuistoiksi avaimenperästä kortteihin. Myös Mannerheimiin liittyviä tuotteita löytyi hyllystä. Ylivoimaisesti upein koko museon valikoimasta olivat Marskin ryyppylasit. Niitä me kuolattiin Tapsan kanssa pitkä tovi ja vieläkin kun niitä ajattelee alkavat sormet syhyämään. Ehkä jonain päivänä... Taustalla takanani Ruotsissa valmistettu Boforsin 40 millimetrin ilmatorjuntakanuuna, joka alunperin suunniteltiin laiva-asennusta varten. Talvisodan aikana tällaisilla tykeillä saatiin ammuttua alas 128 neuvostoliittolaista lentokonetta ja jatkosodassa noin 400.

Yhteenvetona, museo oli mielenkiintoinen lisä meidän sotahistorian reissulle, varsinkin kun se tuli ihan yllärinä itselle että Seinäjoella sellainen on. En ole varma että olisiko museossa ollut mahdollisuus myös ohjattuun kierrokseen oppaan kanssa mutta siitä olisi kyllä saanut niin enemmän irti. Mielenkiintoinen paikka, paljon uutta tietoa ainakin minulle. Voisin käydä toisenkin kerran. Suosittelen piipahtamaan jos eksyy Seinäjoelle päin.


Kaupungista löytyy myös sodan ja veteraanien muistoksi Suomen ensimmäinen Mannerheim patsas joka on pystytetty 4.6.1955. Ikävä kyllä saimme tästä kuulla vasta reissumme jälkeen ja patsas jäi näkemättä. Herättiin muutenkin Seinäjoella oleviin nähtävyyksiin liian myöhään. Edellämainittu patsas sijaitsee Mannerheim-puistossa josta mulla ei ollut myöskään mitään käryä. Tarviikin varmaan suunnata Seinäjoelle uudelleen käymään paikat joista emme tuolloin tietäneet. Ehkäpä uusi Raatteen reissu..? Ensikerralla täytyy kyllä tehdä pohjatyöt paremmin.