Seinäjoen Suojeluskunta- ja Lotta Svärd-museo

Siinä sitten kun lähestyttiin Seinäjokea niin googlettelin taas tyyliin paikan nimi ja nähtävyydet. Me ei oltu aikaisemmin tutkittu meen ajoreittiä vasta kun Raatteentien lähistöltä. Niinpä olikin mukava yllätys että Seinäjoelta löytyi Suojeluskunta- ja Lotta Svärd-museo. Tuli siis ihan yllärinä, ja pakkohan sinne oli sit mennä käymään.

Taas jouduin varastamaan kuvan netististä. Älysin just että reissun alkupuolella otettiin aika vähän valokuvia ko keskityttiin lähinnä ihasteluun ja ihmettelyyn. Tässä siis kuva
Seinäjoen kaupungin keskustassa sijaitsevasta Etelä-Pohjanmaan Suojeluskuntapiirin talosta, joka toimii vapaaehtoisen maanpuolustuksen museona. Rakennukset on suunnitellut Alvar Aalto ja ne valmistuivat 1924-1926.

Tässä meidän reissumme ensimmäinen muistomerkki. Aloitetaan siis nähtävyydet niinkin tärkeillä sanoilla kuin Pro Patria. (eli Isänmaan puolesta.) Patsaan nimi on Suojeluskuntalainen ja se on pystytetty 1988. Sen on tehnyt professori Pentti Papinaho. Suojeluskuntatoimintaa kunnioittavan patsaan sijoituspaikaksi kaavailtiin alunperin Helsinkiä, mutta lopulta sijoituspaikaksi tuli Seinäjoki. Patsas on rahoitettu kansalaiskeräyksellä.
























Etelä-Pohjanmaan Suojeluskuntapiirin ja Lotta Svärd järjestöjen toimistot sijaitsivat täällä 1926
Kuvassa oleva vahanukke esittää Suojeluskuntapiirin päällikköä Matti Laurilaa, joka perheineen asui pitkään talon ylimmässä kerroksessa.

Tässä Tapsa häpäisemässä ylipäällikön toimistoa. Mannerheimin päämaja sijaitsi vapaussodan aikana tammi-maaliskuussa 1918 "päämajajunassa" joka sijaitsi Seinäjoen asemalla. Juna oli turvallisuussyistä ympäröity korkealla teräsverkkoaidalla sen jälkeen, kun Mannerheim oli joutunut murhayrityksen kohteeksi. Verkkoaidan takia kansa kutsui päämajaa "kanakopiksi". Mannerheim piti päämajaansa pisimpään juuri Seinäjoella.

Pieni poseeraus ratsastavan Mannerheimin vieressä. Mannerheim toimi puolustusvoimien ylipäällikkönä jokaisessa Suomen itsenäisyyden ajan neljässä sodassa.

Päärakennuksessa sijaitsevat suojeluskunnista, Lotta Svärd-järjestöstä ja jääkäreistä kertovat näyttelyt kokoustila, info ja museokauppa. Piharakennuksessa esitellään Mannerheim ja Seinäjoen päämaja-näyttely sekä suojeluskuntien monipuolista urheilutoimintaa.

Kierroksen lopuksi tutustuimme museokauppaan. Hyllystä löytyi jos jonkinmoista aiheeseen liittyvää materiaalia tuliaisiksi ja matkamuistoiksi avaimenperästä kortteihin. Myös Mannerheimiin liittyviä tuotteita löytyi hyllystä. Ylivoimaisesti upein koko museon valikoimasta olivat Marskin ryyppylasit. Niitä me kuolattiin Tapsan kanssa pitkä tovi ja vieläkin kun niitä ajattelee alkavat sormet syhyämään. Ehkä jonain päivänä... Taustalla takanani Ruotsissa valmistettu Boforsin 40 millimetrin ilmatorjuntakanuuna, joka alunperin suunniteltiin laiva-asennusta varten. Talvisodan aikana tällaisilla tykeillä saatiin ammuttua alas 128 neuvostoliittolaista lentokonetta ja jatkosodassa noin 400.

Yhteenvetona, museo oli mielenkiintoinen lisä meidän sotahistorian reissulle, varsinkin kun se tuli ihan yllärinä itselle että Seinäjoella sellainen on. En ole varma että olisiko museossa ollut mahdollisuus myös ohjattuun kierrokseen oppaan kanssa mutta siitä olisi kyllä saanut niin enemmän irti. Mielenkiintoinen paikka, paljon uutta tietoa ainakin minulle. Voisin käydä toisenkin kerran. Suosittelen piipahtamaan jos eksyy Seinäjoelle päin.


Kaupungista löytyy myös sodan ja veteraanien muistoksi Suomen ensimmäinen Mannerheim patsas joka on pystytetty 4.6.1955. Ikävä kyllä saimme tästä kuulla vasta reissumme jälkeen ja patsas jäi näkemättä. Herättiin muutenkin Seinäjoella oleviin nähtävyyksiin liian myöhään. Edellämainittu patsas sijaitsee Mannerheim-puistossa josta mulla ei ollut myöskään mitään käryä. Tarviikin varmaan suunnata Seinäjoelle uudelleen käymään paikat joista emme tuolloin tietäneet. Ehkäpä uusi Raatteen reissu..? Ensikerralla täytyy kyllä tehdä pohjatyöt paremmin.