Raatteen portti

Nyt olemme perillä. Pitkä ajomatka takana, monta tuntia, monta kilometriä. Sateen toimme mukanamme myös tänne. Tästä eteenpäin kuvat ovatkin sitten Raatteentien varrelta, tai sen läheisyydestä.

Kylläpäs heijastuu varjo huonosti tekstistä. No, Raatteen portti siinä lukee. Alapuolella tykillä ammuttu reikä rekvisiittana.

Sisältä löytyy lottakanttiini ja talvisotamuseo. Tarvittaessa tämän kautta saa myös järjestettyä majoituksen Portin Majatalosta, joka on parin kilometrin päässä portilta. Raatteen portin nettisivuilta.

 https://www.raatteenportti.fi/portin-majatalo löytyy paljon erilaisia aktiviteettejä niille, jotka miettivät harrastusmahdollisuuksia. Suosittelen katsomaan! Sieltä löytyy vaikka mitä mielenkiintoista.



Raatteen portin kahvila/museorakennus hieman kauempaa. Seuraavaksi erityiskiitos hyvästä palvelusta ja asioiden hoitamisesta. Tapsa varaili hyvissä ajoin ennen reissua meille majoituksen Portin Majatalosta. Ikävä kyllä, myöhemmin ilmeni, että majoitukseen olikin tehty tuplabookkaus, ja jäimme ilman yöpaikkaa. Kuitenkin asia saatiin hoidettua niin, että he järjestivät meille majoituksen mökkiin, joka on aivan Raatteentien varrella. Mökki oli käytössä vain meille kahdelle, ja sinne olisi mahtunut varmastikin toistakymmentä henkilöä. Hinta ei siltikään ollut korkea. Kiitos siis hyvin hoidetusta ongelmanratkaisusta! Kaiken lisäksi meille luvattiin vielä hyvitykseksi kalakeittoa lounaaksi. Aika hienosti hoidettu vai mitä? Myöhemmin blogissa kuva myös mökistä.

Portin piha-alueelta löytyi paljon erilaista rekvisiittaa taisteluihin liittyen ja niiden jäljiltä. Kuvassa taisteluissa käytössä ollut venäläinen panssarivaunu. Suomalaiset saivat täällä sotasaaliiksi 43 hyökkäysvaunua. Tämä oli varmaankin yksi niistä. Näissä taisteluissa saaliiksi saadun materiaalien johdosta, Suomella oli paremmat mahdollisuudet pärjätä puna-armeijaa vastaan.




Sitten hieman huonommassa kunnossa olevaa panssarivaunua. Edellisen kuvan panssarivaunukuskit ovat varmaankin lähteneet aika kiireellä karkuun, kun oli vaunu niin hyvässä kunnossa. Tämän vaunun miehistöllä ei varmaankaan ollut ihan niin hyvä tuuri. Kuvasta ei huomaa mutta vaunun edessä oleva puu on hienosti kasvanut telaketjun ympärille. Ikävä kyllä siitä ei ole kuvaa.




Vaihteeksi kuva tykistä. Suomalaiset saivat Raatteentiellä saaliiksi 29 panssarintorjuntatykkiä ja 71 kenttä- ja panssarintorjuntatykkiä. Tätä materiaalia löytyy aika hyvin tältä alueelta. Tarvii sanoa, että tämän reissun jälkeen tykit ja vaunut eivät ole tuntuneet enää niin erikoisilta muualla. Kaiken lisäksi nämä ovat juuri sitä sotasaaliiksi saatua kalustoa, jota on täällä käytetty.

Suomussalmen muistomerkki talvisodan kovimmista taisteluista. Takana näkyvät kivet symboloivat Talvisodassa Suomussalmella kaatuneita suomalaisia ja neuvostoarmeijan sotilaita. Suurin muistomerkki meidän reissumme aikana. Monumentti on vihitty 13.3.2003 ja se koostuu kivikentästä, jonka keskellä on myöhemmin kuvissa näkyvä keskusmuistomerkki.

Ei näistä kuvista pysty ollenkaan hahmottamaan tätä suurta muistomerkkiä. Tämä alue on siis n. 3 ha suuri, ja sinne on viety n. 17 000 kiveä, jotka muistuttavat sodan uhreista ja kärsimyksistä. Viimeisimpien tietojen mukaan, koko talvisodassa kaatui tai katosi 25 904 suomalaista ja 126 875 neuvosto-venäläistä. Tuon muistomerkin reunalla, kun katsoo tätä kivimäärää,

ymmärtää, että se on kyllä todella paljon. Pelkästään Raatteentien taisteluissa sotilaita menehtyi tai katosi 3728 suomalaista ja neuvosto-venäläistä yhteensä. Hiljaiseksi vetää kyllä.

Tässä talvisodan monumentin keskusmuistomerkki "Avara syli".

Se muodostuu neljästä puukaaresta, joiden yläpuolella roikkuu 105 vaskikelloa, yksi jokaiselle talvisodan päivälle. Tuulessa kilisevät kellot kertovat tarinaa sodan mielettömyydestä ja sankareista, jotka olivat valmiina puolustamaan isänmaataan ylivoimaista vihollista vastaan.


Talvisodassa ulkopuolinen uhka yhdisti suomalaiset luokkarajoista riippumatta puolustautumaan Neuvosto-Venäjää vastaan.


Talvisota on tunnettu vaikeista talviolosuhteista, puna-armeijan valtavista miestappioista, suomalaisten motti-taktiikasta ja "talvisodan hengestä". Termit Sisu ja Molotovin cocktail tulivat tunnetuksi ympäri maailmaa.


Suomen armeija tunsi maaston, osasi liikkua, majoittua ja taistella kovassa pakkasessa ja lumessa. Apuna käytettiin suksia, ahkiota, telttaa, kamiinaa ja tietysti Suomi-konepistoolia. Varusteita ja taktiikkaa oli kehitetty jo 1920- ja 1930-luvuilla.

Siinä viimeiset poseerauskuvat tältä muistomerkiltä. Märkää on ja taivaalta ripottelee, mutta hyvin pärjäsi kollareissa silti. Laatassa lukee että "vaikka ihminen kuolee - niin muisto elää." Tässä ympäristössä se todellakin elää. Kokonaisuudessa aika hiljentävä muistomerkki. Avaa hieman silmiä sille, että paljonko täälläkin on ihmisiä kaatunut. 





Seuraavaksi siirrymmekin sisätiloihin ja pääsemme katsomaan Raatteen portin Talvisotanäyttelyä. 

Aamu Hyrynsalmella - Vankileiri

Juna-asemalta meidät neuvottiin ajamaan vanhalle vankileirille. Ajomatka ei ollut pitkä, ja vaikka alueelle ei ollutkaan opasteita, niin löysimme perille. Tämä vankileiri olisi jäänyt käymättä, ellei juna-asemalla ollut huoltomies olisi sitä suositellut. Samalla, kun kirjoitan näitä blogitekstejä, niin tarkistelen myös faktoja ja opiskelen paikoista lisää. Tästä vankileiristä en löytänyt netistä muuta tietoa kuin sen, että sellainen on ollut olemassa.

Kuvassa on saksalaisten käytössä ollutta vankileirialuetta. Ensin näimme natsien rakennuttaman Kuolemanradan, ja nyt kävimme katsomassa, että missä radan rakentaneita vankeja pidettiin. Sen verran sain salapoliisin työtä tehtyä, että ainakin osa rataa rakentaneista vangeista oli kenttärangaistusleiri III:n vankeja.

Kenttärangaistusleiri III oli jatkosodan aikainen natsi-Saksan vankileiri. Sinä aikana, kun leiri sijaitsi Suomessa, lähes puolet vangeista menehtyi tauteihin, aliravitsemukseen tai vartijoiden surmaamana.

Tämän leirin kurinpitovankeja jätettiin rakentamaan Hyrynsalmen-Kuusamon kenttärataa.

Miehet tekivät metsä- ja kaivuutöitä kenttärataa varten. Kenttärangaistusleirin järjestyksen ylläpidosta vastasi erillinen SS-osasto. Aamulla työmaalleen siirtyessä vankien oli marssittava paraatimarssia nelijonossa Erikaa laulaen. (Koska avovaimo ei tunnistanut kappaletta, mainitsen vielä, että se on varmaan saksalaisten tunnetuin marssibiisi.) Tahdissa sekoavia vartijat hakkasivat. Puut kaadettiin kirveillä, maankaivu tapahtui kuokilla ja hakuilla. Rungot siirrettiin metsästä kantamalla. Miesten vaatetus oli hyvin kehnoa, lähinnä ryysyjä. Talvellakin useimmat joutuivat tekemään töitä avokäsin, vaikka alueella oli tammikuussa 1943 30 asteen pakkasia.

Karusta ilmastosta, kovasta työstä, heikosta muonituksesta ja huonoista olosuhteista johtuen suurin osa rangaistussotilaista sairastui lyhyessä ajassa. Joidenkin lähteiden mukaan vankien määrä aleni ensimmäisen puolen vuoden aikana 550:stä noin 300:een.

Kuvassa on noin 75 vuotta vanhaa piikkilankaa.
Kenttärangaistusleiri oli tarkoitettu pääasiassa Saksan sotavoimien sotilasvangeille, jotka oli tuomittu Saksan silloisen rikoslain mukaan. Vankeja leireille tuotiin Saksassa sijaitsevasta sotilasvankilasta. Vankeja oli tarkoitus käyttää rakennustöissä, miinanraivauksessa ja ruumiiden hautaamisessa. Ohjeet määräsivät vangit sijoitettavaksi kaikkein kovimpiin töihin ja vaarallisimpiin paikkoihin sotatoimialueella. Historioitsijoiden mukaan rangaistusleirien rangaistussotilailla oli suurempi kuolleisuus ja vielä kovemmat olot kuin puna-armeijan sotavankien leireillä. Osa vangeista oli tavanomaisia rikollisia, osa karkureita, kutsuntapakolaisia, aseistakieltäytyjiä tai pasifisteja ja osa natsihallinnon poliittisia vastustajia.

Kenttärangaistusleiri III perustettiin Torgaussa Brükenkopsin sotilasvankilassa 1. elokuuta ja laivattiin Suomeen saman kuun aikana. Pietarsaaresta matka jatkui kuitenkin kävellen Taivalkoskelle.

Marssille kuolleet vangit tai ryysyissä pohjoiseen kulkevat kahlehditut vangit eivät jääneet huomaamatta paikallisväestöltä. Vankien kova kohtelu ja surmaamiset saivat aikaan valituksia viranomaisille.

Nämä ovat taas niitä paikkoja, joissa ollessa pitää olla oikeasti aiheesta kiinnostunut, jotta näistä saa jotain. Joillekkin tämä on vain aidattua metsää, mulle ja Tapsalle tämä on vanhaa vankileiriä. Paikkoja katsellessa sitä huomasi miettivänsä, että ehkä tuossa kohtaa on ollut jonkun makuupaikka, jonka on luonto vallannut yli 70 vuodessa.

 Tietysti myös Suomella on ollut sotavankileirejä. Jatkosodassa 1941-1944 suomalaiset vangitsivat noin 64 000 neuvostosotilasta, jotka sijoitettiin leireille. Sotavangit jaettiin eri ryhmiin, kuten poliittisiin vankeihin, upseereihin ja miehistöön, ja usein myös eri etnisiin ryhmiin, esimerkiksi juutalaiset olivat omana ryhmänään.

Vuonna 1942 perustettiin päämajaan erillinen sotavankitoimisto, jonka päälliköksi määrättiin eversti Sulo Malm. 1943 hallinto siirrettiin yleisesikunnan päällikön alaisuuteen. Sotavankikomentajan esikunnan päämiehenä toimi myös eversti Malm. Näiden tehtävänä oli vastata sotavankien hallinnosta.

Sotavankikomentajan esikunnan alaisuudessa toimi myös sotavankitarkastajia, joiden tehtävänä oli valvoa vankien käsittelyä, käyttöä, vartiointia ja huoltoa. Sotatoimiyhtymissä toimi sotavankiasian upseereita, jotka tekivät tarkastuksia sotatoimialueen vankimuodostelmissa. Kotialueella myös suojeluskuntapiirien komentajat olivat vastuussa piirinsä alueella olevien sotavankien kohtelusta.

Tässä todiste siitä, että minäkin olin paikalla.

Vaikka suomalaiset olivatkin tarkkoina sotavankiensa kohtelusta, natseilla ei ollut ihan sama meininki. Rangaistusvangit saattoivat joutua surmatuiksi pienimmästäkin syystä. Rangaistussotilaiden saavuttua Metsäkylän koululle, eräs vanki etuili ruokajonossa, jolloin hänet siirrettiin sivuun ja ammuttiin välittömästi. Suomalaisen silminnäkijän mukaan vankeja roikotettiin ranteistaan sidoittuina puiden varaan kiinnitetyissä poikkipuissa kuolemaan asti. Kiinni saadut karkaamista yrittäneet vangit ammuttiin paikalleen.

Jatkosodan ensimmäisenä talvena marsalkka Mannerheim oli huolissaan paitsi sotilaiden ja siviilien ravitsemuksesta myös sotavankien ruoka-annoksista. Marski piti raportteihin syvennyttyään sotavankien muonan vitamiinipitoisuutta riittämättömänä ja vaati parannuksia sotavankien oloihin. Suomen Punaisen Ristin puheenjohtajana marsalkka vetosikin Genevessä sijaitsevaan Kansainvälisen Punaisen Ristin komiteaan. Seurauksena Yhdysvalloista ja Sveitsistä saatiin seuraavan kahden vuoden aikana 200 tonnia elintarvikkeita ja lääkkeitä sotavangeille. Jakelu sotavankileireille tapahtui SPR:n kansainvälisen komitean ohjeiden mukaan ja heidän edustajiensa valvonnassa.

Mannerheim myös vieraili sotavankileirillä tarkastaen vankien vaatetusta ja asuinoloja, ja jopa maistoi heidän ruokaansa. Palattuaan Mikkelin päämajaan hän lähetti jokaiselle upseerivangille savukeaskin omalla kustannuksellaan. Tämä maksoi marsalkalle 9000 silloista markkaa.






Vankileiriltä jatkoimme matkaa kohti Suomussalmea ja Raatteentietä. Seuraava päivitys onkin jo ihan Raatteen portin lähituntumasta.

Kauhava ja Iisakki Järvenpään tehtaanmyymälä

Kun pääsimme Kauhavalle, niin kännykkä kertoi, että matkamme varrella oli Iisakki Järvenpään tehtaanmyymälä. Tapsa oli jo aikaisemmin suunnitellut ostavansa pojilleen Raatteen portilta matkamuistoksi puukot, ja kyllä sillä sormet syhys, kun päästiin myymälään. Oli sit meinaan niin likellä, ettei ostanut puukkoja jo tuolta. Kuitenkin piti päänsä ja hillitsi itsensä. Rahat säästettiin Raatteen portille.


Itse oon käynyt kansalaisopiston kautta kurssin, jolla Ahjon Akka -nimisessä Taitotakomossa seppä Iro Mäntykorpi opetti ja ohjasi puukon taontaa. Omani ei mennyt ihan nappiin kun pienistä hankaluuksista johtuen leukuni jäi vain veistelypuukoksi. Vieressä kuva tekemästäni puukosta.

Aivan sattumalta sain taontani jälkeen kuulla, että kyseinen alasin, jota käytin, on aikoinaan kuulunut edesmennelle Tuffalleni eli isoisälleni. Hauska yhteensattuma ja kiva tarina kerrottavaksi.

Avovaimo oli myös mukana kurssilla ja todellakin mukavuusalueensa ulkopuolella. Puukon teki hänkin, ja olipa vielä paremman näköinen kuin minun. Hän antoi puukkonsa isälleen 60v syntymäpäivälahjaksi.


Iisakki Järvenpää (nimi alunperin Iisakki Heikinpoika Pikkuluhta 7.1.1859-6.3.1929) oli suomalainen itseoppinut puukkoseppä ja puukkotehtailija. Hän perusti puukkotehtaansa Kuhmoon. Iisakki kehitti yhdessä serkkunsa kanssa perinteisen kauhavalaisen puukkomallin. Järvenpää valmisti aluksi yksinkertaisia työpuukkoja, mutta jo jokusen vuoden myöhemmin hän valmisti lahjapuukon Venäjän perintöruhtinaalle ja tulevalle keisarille Nikolai II:lle. Vuonna 1905 Järvenpää alkoi käyttää valmistamissaan puukoissa veriuraa, jonka myös muut puukonvalmistajat myöhemmin omaksuivat.

Kuvassa kopio Lauri Törnin puukosta. Kävi taas tuuri, että satuimme eksymään myymälään, ja näimme tämän puukon. Liittyyhän puukko sotahistoriaan hyvin vahvasti, ja Suomeen ja sen historiaan muutenkin.

Pikainen henkilökuva jos et tiedä että kuka on Lauri Törni:

Lauri Allan Törni (vuodesta 1954 Larry A. Thorne; 28.5.1918-18.10.1965) oli kolmen maan armeijassa palvellut suomalainen sotilas ja Mannerheim-ristin ritari. Hän palveli Suomen armeijassa kapteenina, kansallissosialistisen Saksan Waffen SS-joukoissa 1941 Untersturmführerinä ja 1945 Haumptsturmführerina (kapteeni) sekä Yhdysvaltojen kapteenina vuodesta 1960. Hän kuoli helikopterionnettomuudessa Vietnamin sodassa ja hänet ylennettiin kuolemansa jälkeen postuumisti Yhdysvaltain armeijan majuriksi.

Törni oli erikoistunut sissisotaan ja olikin piikki venäläisten lihassa monien onnistuneiden "hiippailu reissujen" vuoksi. Hänen maineensa oli kova sekä Suomessa että Neuvostoliitossakin. "Tuokaa Törni elävänä tai kuolleena, maksamme hänestä kolme miljoonaa Suomen markkaa" Moskovan Tiltu kuulutti eetteriin.

Ruotsalainen metalliyhtye Sabaton on tehnyt laulun "Soldier of 3 armies", joka kertoo Lauri Törnistä.

Hauskoina pieninä yksityiskohtina: (1) Törni asui lapsena Viipurissa jääkärikenraali Woldemar Hägglundin isältä ostetussa talossa, joka oli myös entisen puolustusvoimain komentajan kenraali Gustav Hägglundin isoisä. (2) Törnit vuokrasivat osaa suuresta talostaan, ja yksi vuokralaisista oli olympianyrkkeilijä Sten Suvion veli, joka on taiteilija Aira Samulinin isä. (3) Legendaariseen Osasto Törniin kuului myös pitkä mies Turusta, tasavallan presidentti Mauno Koivisto.

Tässä, kun tarkistelen tietoja netistä, niin on kyllä mielenkiintoinen tuo Lauri Törnin tarina. Olen hänestä joskus kirjankin lukenut. Täytyykin kyseisestä, sotasankarinakin pidetystä elämäntapasotilaasta kirjoittaa kokonainen juttu tänne blogiin jonain päivänä.

Mutta nyt taas takaisin puukkoihin.

Vielä tänä päivänäkin Iisakki Järvenpää osakeyhtiö valmistaa tuotteensa itse; käsityönä, suomalaisista materiaaleista ja omassa tehtaassaan Kauhavalla. Materiaalit, koneet ja toimintatavat ovat vakiintuneet jo vuosikymmeniä sitten nykyiselleen, eikä niitä suunnitella muutettavankaan.

Mä arvostan kyllä tosi paljon tällaista käsityötä, ja nyt kyllä harmittaa ihan hirveästi, ettei tullut ajateltua, että Kauhavalla tehdään puukkoja. Jos vielä joskus eksyn Kauhavalle, niin otan kyllä varmasti yhteyttä Iisakki Järvenpään puukkotehtaalle, ja kysyn, että pääsisikö sinne kierrokselle näkemään, miten raudasta ja palasesta puuta syntyy puukko. Ja aivan varmasti kirjoitan siitä jutun tänne ja otan paljon kuvia.

Seuraavaksi ajellaan Kortesjärvelle.

Tervetuloa blogiini

Morjens!

Jos luet tätä blogia, niin oletan, että me saatammekin jo tuntea joko työhöni liittyen tai elämän varrelta. Jos nyt kuitenkin on niin, että olet eksynyt tänne, etkä tunne minua ennestään, ajattelin aloittaa blogini kertomalla itsestäni ja hieman taustoista, mistä tämä on oikein lähtenyt. 

Mä olen Sillanpään Sami, lähempänä 40v kuin 30v, ravintolatyöntekijä Porista. 

Oon ollut huono koulussakävijä, joten yleistietoni on aina ollut todella huono. Koulussa ollessani en jaksanut keskittyä tuntiopetukseen, ja vaikka kuinka yritin lukea läksyjä tai vaikkapa kokeisiin, mun päähäni nyt ei vain yksinkertaisesti ikinä jäänyt mitään. 

Lapsena luulin, että olen tyhmä, ja kun en muutenkaan koulussa pärjännyt, niin eipä siellä paljon sen jälkeen kiinnostanut käydäkkään. Hiljakkoin minulla diagnosisoitiin ADD-tarkkaavaisuushäiriö, joka ehkä selittää hieman lapsuuden ja nuoruuden huonoa koulumenestystä. Opin parhaiten tekemällä ja näkemällä, siksi nämä blogiretketkin ovat niin antoisia.

Kun parikymppisenä lähdin armeijaan, alkoi sotahistoria kiinnostaa. Nyt ihan viimeaikoina kaikki Suomen historia, mytologia ja uskomukset ovat nousseet mielenkiinnon kohteeksi. Nyt kyllä harmittaa, ettei koulussa tarttunut historia päähän, vaikka opettajakin oli ihan mahtava.

Tuossa noin vuosi sitten mun paras ystävä Tapio Niemi sai idean, että kun molempia kiinnostaa sotahistoria, niin olis hienoa käydä katsomassa tunnettujen taisteluiden tapahtumapaikoilla, että missä mitäkin on tapahtunut. Kohteeksi valikoitui Suomussalmi ja Raatteen tien taistelut, joita pidetään yhtenä talvisodan käännekohdista.

Tämä reissu oli yksi parhaista, mitä olen ikinä tehnyt. Paikat, joita löysimme, ja asiat, joita opimme, jäävät korvaamattomina muisteltavaksi vanhoille päiville asti.

Koska molemmat nautimme reissustamme niin paljon, päätin laittaa ottamamme kuvat facebookkiin ja kertoa matkamme tarinan kuvateksteissä, jos joku muukin innostuisi kuten mekin.

Kansioni keräsi toista sataa tykkääjää. Väki kommentoi kuviani, sain viestejä facebookissa ja ihmiset kehuivat livenä, kuinka reissumme oli todella hieno ja mielenkiintoinen.

Kun mä älysin, että miten paljon ihmiset seurasi meen reissun tapahtumia, jotkut jopa päivittäin, ja oikeesti sai siitä jotain, niin mä ajattelin, että mun on pakko kirjoittaa tästä niin, että muutkin kun mun kaverit löytäisivät tämän reissun.

Nyt mä sit kirjottelen tätä reissua blogin muotoon.

Kommentoikaa, kysykää.

Jos joku haluaa lähteä samoille mestoille niin meiltä saa yhteystietoja ja paikkoja missä kannattaa käydä.

Me meinataan Tapsan kanssa lähteä uudelle reissulle ensi vuonna ja mennä tutustumaan johonkin toiseen historialliseen kohteeseen.

Jos ihmiset pitävät tästä, niin laitan "raporttia" myös seuraavasta reissusta :)

Siispä tervetuloa! Nauttikaa, oppikaa ja innostukaa.

Kettu kuittaa!

Sami