Raatteen portti

Nyt olemme perillä. Pitkä ajomatka takana, monta tuntia, monta kilometriä. Sateen toimme mukanamme myös tänne. Tästä eteenpäin kuvat ovatkin sitten Raatteentien varrelta, tai sen läheisyydestä.

Kylläpäs heijastuu varjo huonosti tekstistä. No, Raatteen portti siinä lukee. Alapuolella tykillä ammuttu reikä rekvisiittana.

Sisältä löytyy lottakanttiini ja talvisotamuseo. Tarvittaessa tämän kautta saa myös järjestettyä majoituksen Portin Majatalosta, joka on parin kilometrin päässä portilta. Raatteen portin nettisivuilta.

 https://www.raatteenportti.fi/portin-majatalo löytyy paljon erilaisia aktiviteettejä niille, jotka miettivät harrastusmahdollisuuksia. Suosittelen katsomaan! Sieltä löytyy vaikka mitä mielenkiintoista.



Raatteen portin kahvila/museorakennus hieman kauempaa. Seuraavaksi erityiskiitos hyvästä palvelusta ja asioiden hoitamisesta. Tapsa varaili hyvissä ajoin ennen reissua meille majoituksen Portin Majatalosta. Ikävä kyllä, myöhemmin ilmeni, että majoitukseen olikin tehty tuplabookkaus, ja jäimme ilman yöpaikkaa. Kuitenkin asia saatiin hoidettua niin, että he järjestivät meille majoituksen mökkiin, joka on aivan Raatteentien varrella. Mökki oli käytössä vain meille kahdelle, ja sinne olisi mahtunut varmastikin toistakymmentä henkilöä. Hinta ei siltikään ollut korkea. Kiitos siis hyvin hoidetusta ongelmanratkaisusta! Kaiken lisäksi meille luvattiin vielä hyvitykseksi kalakeittoa lounaaksi. Aika hienosti hoidettu vai mitä? Myöhemmin blogissa kuva myös mökistä.

Portin piha-alueelta löytyi paljon erilaista rekvisiittaa taisteluihin liittyen ja niiden jäljiltä. Kuvassa taisteluissa käytössä ollut venäläinen panssarivaunu. Suomalaiset saivat täällä sotasaaliiksi 43 hyökkäysvaunua. Tämä oli varmaankin yksi niistä. Näissä taisteluissa saaliiksi saadun materiaalien johdosta, Suomella oli paremmat mahdollisuudet pärjätä puna-armeijaa vastaan.




Sitten hieman huonommassa kunnossa olevaa panssarivaunua. Edellisen kuvan panssarivaunukuskit ovat varmaankin lähteneet aika kiireellä karkuun, kun oli vaunu niin hyvässä kunnossa. Tämän vaunun miehistöllä ei varmaankaan ollut ihan niin hyvä tuuri. Kuvasta ei huomaa mutta vaunun edessä oleva puu on hienosti kasvanut telaketjun ympärille. Ikävä kyllä siitä ei ole kuvaa.




Vaihteeksi kuva tykistä. Suomalaiset saivat Raatteentiellä saaliiksi 29 panssarintorjuntatykkiä ja 71 kenttä- ja panssarintorjuntatykkiä. Tätä materiaalia löytyy aika hyvin tältä alueelta. Tarvii sanoa, että tämän reissun jälkeen tykit ja vaunut eivät ole tuntuneet enää niin erikoisilta muualla. Kaiken lisäksi nämä ovat juuri sitä sotasaaliiksi saatua kalustoa, jota on täällä käytetty.

Suomussalmen muistomerkki talvisodan kovimmista taisteluista. Takana näkyvät kivet symboloivat Talvisodassa Suomussalmella kaatuneita suomalaisia ja neuvostoarmeijan sotilaita. Suurin muistomerkki meidän reissumme aikana. Monumentti on vihitty 13.3.2003 ja se koostuu kivikentästä, jonka keskellä on myöhemmin kuvissa näkyvä keskusmuistomerkki.

Ei näistä kuvista pysty ollenkaan hahmottamaan tätä suurta muistomerkkiä. Tämä alue on siis n. 3 ha suuri, ja sinne on viety n. 17 000 kiveä, jotka muistuttavat sodan uhreista ja kärsimyksistä. Viimeisimpien tietojen mukaan, koko talvisodassa kaatui tai katosi 25 904 suomalaista ja 126 875 neuvosto-venäläistä. Tuon muistomerkin reunalla, kun katsoo tätä kivimäärää,

ymmärtää, että se on kyllä todella paljon. Pelkästään Raatteentien taisteluissa sotilaita menehtyi tai katosi 3728 suomalaista ja neuvosto-venäläistä yhteensä. Hiljaiseksi vetää kyllä.

Tässä talvisodan monumentin keskusmuistomerkki "Avara syli".

Se muodostuu neljästä puukaaresta, joiden yläpuolella roikkuu 105 vaskikelloa, yksi jokaiselle talvisodan päivälle. Tuulessa kilisevät kellot kertovat tarinaa sodan mielettömyydestä ja sankareista, jotka olivat valmiina puolustamaan isänmaataan ylivoimaista vihollista vastaan.


Talvisodassa ulkopuolinen uhka yhdisti suomalaiset luokkarajoista riippumatta puolustautumaan Neuvosto-Venäjää vastaan.


Talvisota on tunnettu vaikeista talviolosuhteista, puna-armeijan valtavista miestappioista, suomalaisten motti-taktiikasta ja "talvisodan hengestä". Termit Sisu ja Molotovin cocktail tulivat tunnetuksi ympäri maailmaa.


Suomen armeija tunsi maaston, osasi liikkua, majoittua ja taistella kovassa pakkasessa ja lumessa. Apuna käytettiin suksia, ahkiota, telttaa, kamiinaa ja tietysti Suomi-konepistoolia. Varusteita ja taktiikkaa oli kehitetty jo 1920- ja 1930-luvuilla.

Siinä viimeiset poseerauskuvat tältä muistomerkiltä. Märkää on ja taivaalta ripottelee, mutta hyvin pärjäsi kollareissa silti. Laatassa lukee että "vaikka ihminen kuolee - niin muisto elää." Tässä ympäristössä se todellakin elää. Kokonaisuudessa aika hiljentävä muistomerkki. Avaa hieman silmiä sille, että paljonko täälläkin on ihmisiä kaatunut. 





Seuraavaksi siirrymmekin sisätiloihin ja pääsemme katsomaan Raatteen portin Talvisotanäyttelyä. 

Matka kohti Raatetta jatkuu. Muistomerkkejä melkein periltä

Oon aina tiennyt, että hannunvaakuna tarkoittaa nähtävyyttä, mutta ei niitä ole sen ihmeemmin tullut seurattua tai ajateltua. Nyt kun lähestyimme itselle tärkeitä tapahtumapaikkoja, niin asiaan kiinnitti enemmän huomiota.



Matkamme kohti Raatteentietä etenee. Seuraavaksi kuvia matkalta löytyneistä muistomerkeistä.




Siinä ensimmäinen Raatteen lähettyvillä sijaitseva muistomerkki, jolla kävimme. Tällä paikalla voittamattomasta puna-armeijasta tuli vain armeija. Muistan että kurkkua kivisti kyykistyessä kunnioituksesta sotaveteraaneja kohtaa. Tämä paikka ja tästä eteenpäin kuljemmekin historiallisesti tärkeällä alueella. Täällä tapahtuneiden taistelujen vuoksi Neuvostoliitto luopui tavoitteestaan katkaista Suomi. "Meiltä voidaan kyllä vaatia, mutta paha sitä on meiltä väkisin tulla ottamaan." Tällä paikalla Neuvostoliittokin ymmärsi sen.


Suomussalmen taistelujen päämuistomerkki. Edellisen muistomerkin jälkeen me ymmärrettiin se, että kyllä meidän on pakko käydä katsomassa ihan jokainen muistomerkki, mikä matkan varrelta löytyy. Toisaalta niinhän me olimme tehneetkin. Tapsa poseeraamassa. Ei ihan niin särmä, että korkeassa polviasennossa, mutta aika lähellä kuitenkin.


Tärkeät sanat yhdestä talvisodan tärkeimmästä taistelusta. Nämä sanat ovat lähtöisin Hjalmar Siilasvuon suusta. Hän oli tunnettu erityisesti Suomussalmen taisteluiden johtajana. Tämä mies taisteli kaikkiaan viidessä sodassa, mukaan lukien myös ensimmäisen maailmansodan taistelut Saksan itärintamalla. Suomussalmen tapahtumat antoivat toivoa ja uskoa, että Suomea ei niin vain vallatakkaan. Lisäksi sotasaaliina tuli suuri määrä aseita ja varusteita, joita hyödynnettiin myöhemmin tehokkaasti.


Tämä "liekkipatsas" on Suomussalmen taistelujen päämuistomerkki. Sen on suunnitellut niinkin nimekäs kaveri kuin Alvar Aalto. Huomatkaa siis, että kaksi edellistä kuvaa, ja seuraava, ovat myös samasta patsaasta. Tarvitsi ottaa kuva monesta suunnasta, kun joka sivulla oli jotain katsottavaa.








Tässä vielä kuva muistomerkin päällä olleesta kartasta. Kartta oli isompi kuin kuvasta näkyy, ja sitä oli tosi vaikea saada kokonaan kuvaan. En oikein kehdannut nousta muistomerkin päälle seisomaankaan.







Ukrainalainen muistomerkki. Tämä muistomerkki on pystytetty ukrainalaisen 44. divisioonan muistoksi. Se tuhottiin lähes viimeiseen mieheen. Divisioonaa voisi ehkä nimittää jopa eräänlaisiksi valiojoukoiksi, vaikkakin miesten motivaatio hyökätä suomalaisia vastaan oli hieman hakusessa, ja miehistön varustus ei ollut sopiva Suomen keleihin. Vaikka divisioona oli miesluvultaan sekä raskaalta aseistukseltaan täysin ylivoimainen, suomalaiset onnistuivat päihittämään tämän erikoisjoukon, ja se loi suomalaisille uskoa, ettei peli ollut vielä menetetty.


Vienan vapaussoturien ja pakolaisten muistomerkki. Tämä muistomerkki löytyi Raatteen portin pihasta. Suomen sisällissota on vielä tänä päivänäkin monelle todella arka aihe, kun naapurit ja veljet saattoivat joutua asettumaan vastakkain. Todella raakoja tekoja tekivät molemmat puolet toisilleen. Vankileireillä olleita kohdeltiin todella huonosti. Valkoiset telottivat punaisia vielä sotatoimien päätyttyäkin. Suomalaisia menehtyi suuri määrä, kummaltakin puolelta ja puolueettomiakin, mutta punaisia kuoli kuitenkin niin paljon enemmän. Terroritekojen vuoksi sota on kova paikka vielä tänä päivänäkin. Sota jakoi kansaa vahvasti vielä 1970-luvullakin.
Viimeinen 1918 sodan veteraaneista menehtyi 1.1.2009. Tämä mies oli Aarne Arvonen, (s.1897) jonka olen tavannut myös henkilökohtaisesti. Hän kun sattui olemaan minulle sukua. Hän taisteli Suomen Punaisessa kaartissa. Olen tainnut hänestä jotain aikaisemmin kirjoittaakkin. Tarkoitukseni on myös myöhemmin kirjoittaa Aarnesta oma juttunsa minulle luotettujen materiaalien pohjalta. Viimeinen Suomen Valkoisen armeijan veteraani, Lennart Lönnback (s.1905) menehtyi vuonna 2007.
Saksa ja Neuvostoliitto olivat vastakkain siis jo ennen toista maailmansotaa, Saksa kun tuki valkoisia ja Neuvosto-Venäjä punaisia.





Saman muistomerkin toisella puolella oli kaiverrettu laatta, joka kertoi Vienan vapaussodasta. Raatteentie toimi Vienan heimosotien ja pakolaisten valtaväylänä. Heimosotia käytiin Suomen itsenäistymisen jälkeen 1918-1922. Vielä jatkosodassa 1941-1944 aluetta suunniteltiin liitettäväksi Suomeen. Heimosodiksi kutsutaan Suomen lähialueilla käyneitä aseellisia selkkauksia. Suomen valtio ei "virallisesti" ollut mukana sodissa, mutta suomalaisia vapaaehtoisia oli mukana noin 9 000. Heimosotia käytiin, koska haluttiin yhdistää kaikki itämerensuomalaiset Suur-Suomeksi, tämä siitäkin huolimatta, että kaikki "autettavat" eivät itse sitä toivoneet. Näitä vapaaehtoisia kutsuttiin heimosotureiksi.










Tässä siis muistomerkit matkan varrelta Raatteen portille asti. Myöhemmin lisää muistomerkkejä.

Tästä kaikki alkoi

Nyt päästään siihen Raatteen reissuun, jolla mä tämän mun blogini virallisesti aloitan.

Mun tarvii myöntää, että alunperin tää reissu ei ollut mun idea. Asiasta oli kyllä aikaisemmin keskusteltu, mutta se oli vaan jäänyt keskusteluasteelle.

Tapsa oli päättänyt, että nyt se reissu tehdään, ja oli jo puuhaillut ja selvitellyt asioita ja paikkoja, missä käytäisiin. Hän siis hoiti alkuvalmistelut ja toimi puuhamiehenä. Tapsalta se alkuperäinen ideakin taisi lähteä: aletaan käymään historiallisesti tärkeillä tapahtumapaikoilla. Monet tarinat, joita oli aikaisemmin lukenut tai nähnyt elokuvissa, konkretisoituvat, ja pääsee näkemään, että tässä tämäkin asia on tapahtunut. 

Ollaan molemmat kiinnostuneita sotahistoriasta ja päätettiin sitten aloittaa sotahistoriallisesti niinkin tärkeästä paikasta kuin Suomussalmen Raatteentieltä. 

Myöhemmin on kuitenkin luvassa myös muutakin historiaa. Kaikkien meidän kohteiden ajatuksena ei ole kuulla laukauksia, vaan myös vaikkapa miekkojen kalsketta. 

Mä hommasin ajoja varten kaksipaikkasen tupakansytyttimeen käyvän USB-laturin, jotta saatiin molempien kännykät pidettyä tikissä. Mulla ei siis ollut tarkoituksena somettaa koko ajomatkaa, vaan tehtiin niin, että Tapsan puhelimessa oli Google Mapsissa auki määränpäämme Hyrysalmi, ja mä sit taas apukuljettajana Googlettelin kaikki matkanvarrella olevat kunnat, kaupungit ja vaihtoehtoiset reitit etsiessäni matkalta paikkoja, joissa voitaisiin käydä. Useampi paikka matkalta sit löytyikin, että turhaan en vaivaa nähnyt. 

Mä siis olen aikaisemmin julkaissut Raatteen reissua vähän niinkuin "kuvablogina" facebookissa, mut nyt kirjottelen sitten sitä enemmän tekstimuotoon tänne. 

Ajatukseni oli, että kertoisin yhden paikan kerrallaan, mut katsotaan, että miten tää tästä kehkeytyy.

Ensimmäinen kuva meidän reissulta. Tapsa nappas, ko kävelin autolle. 

Aikaisin torstai aamulla lähdettiin liikkeelle. 

Ekana päivänä päätettiin ajaa Hyrysalmelle, josta oli sit vielä 50 km ajomatka seuraavana päivänä Suomussalmelle. Me ajeltiin lähes 12 h, mut tietty matkalla pysäiltiin museoissa ja muistomerkeillä. Suoraan, ko olis ajanut, niin mun navigaattori sanoo alle 8 h, mut olis moni mielenkiintoinen paikka jäänyt näkemättä. Tässä tilanteessa se nopein reitti ei ollut se paras.

Kannettavaa oli muutaman päivän reissuun aika paljon, ko sääennusteet muuttuivat kokoajan. ja lupailivat lähinnä sadetta. Me oltiin päätetty, että ne paikat kolutaan joka tapauksessa, satoi tai paistoi. 

Siksi mukana kannossa niin kumisaappaat ja sadeasut kuin myös "kesäasut" ja jopa aurinkolasit.

Mun muistaakseni ihan perille asti satoi kokoajan. Aateltiin sitten, että vietiin samalla vesisade tuliaiseksi Suomussalmelle oikein Porista asti.

Tapsa oli edeltävänä päivänä puunannut auton viimisen päälle siistiksi reissua varten. Sen kamoja ei nyt näissä kuvissa näy, mutta kyllä silläkin sitä kannettavaa oli. Sen verran saatiin himmailtua, et ihan maastopuvussa ei kuitenkaan reissuun lähdetty. Vaikka olishan sekin pienen lisäsäväyksen reissuun tehnyt. Hmm... Ehkä ensikerralla... :D

Viimeinen kimppaselffie ennen, ko lähdettiin ajelemaan. 

Hymy herkässä. 

Edessä mahtava ja mielenkiintoinen reissu, jota oli kauan odotettu ja suunniteltu.

Näin me sit lähdettiin liikkeelle. 

Tässä ollaankin sit jo ajettu pitkä tovi ja aletaan olemaan ensimmäisellä pysähdyspaikalla.

Tapsa oli polttanut meille ajomatkalle aiheeseen sopivaa musiikkia muutaman levyllisen ja niillä me sitten fiilisteltiin, kun matka eteni. Siellä soi musaa Korsuorkesterin Raatteentiestä lähtien ihan Sibeliuksen Finlandiaan asti. Me Tapsan kanssa ollaan vähän semmosia fiilistelijöitä, ni usein ollaan asiat tehty aika pitkälle asti... :D

Jos nyt ihan oikein muistan, niin ei me taidettu edes röökille pysähtyä, ennen ko päästiin Jalasjärvelle. Näin tupakkamiehiltä se on kohtalainen suoritus, ko ei ollut kuitenkaan mikään pakko.

Seuraavassa reissussa mä sit polttelenkin vaan passiivisesti, ko tuli tossa viimekesän loppupuolella lopetettua sekin huono tapa.

Ekasta pysähdyksestä meillä ei kuvia olekkaan, joten jouduin netistä etsimään tämän. Jalasjärven Juustoportilla siis ollaan.

Vinkkinä hajamielisille: täältä voit pyytää kopiopaperia ja varastaa veikkauksen kynän, jotta saat pidettyä kirjaa paikoista, joissa on reissun aikana käyty. :P

Jos tätä blogia lukee nyt joku Juustoportin tiukka pikkupäällikkö tai virkaintoinen Rahayhdistyksen työntekijä, joka haluu kynästä hyvityksen, niin tilinumeroa voi laittaa mun sähköpostiin, niin siirrän 1,50 tilille seuraavaksi, kun maksan laskuja :D

Lisäks täällä voi tehdä "ikkunaostoksia" ja kuolata lasin takaa herkullisia juustoja. Vähän tuli nälkä.

Jos olis aikaisemmin älynnyt, niin tonne meijerillehän olisi ollut hienoa päästä tutustumaan ja katsomaan, et miten sitä juustoa oikein tehdään. Voi olla, ettei olisi tullut kuuloonkaan, mut jos uudelleen tehdään joskus sama reissu, tai muuten ajelen Juustoportin ohi ajan kanssa, niin tarvii kyllä soittaa ja tiedustella, et onko se mahdollista.

Oman kokemuksen mukaan monet yritykset suhtautuvat suopeasti tavisvierailijoihin, poislukien Altia Oyj:n Koskenkorvan tehtaat, jotka sattuivat olemaan matkan varrella ja jotka suhtautuivat erittäin nihkeästi ehdottamaani vierailu- ja tutustumiskäyntiin.

Meidän piti käydä myös Kankaanpäässä Pettu-Eerikin hovissa katsomassa Sortokausista vaaran vuosiin -näyttely, jota avovaimoni Suvi suositteli, mutta se olikin kiinni aamupäivän. Siirtyy ehdottomasti toiseen kertaan!

Tää oli nyt tämmönen startti meen Raatteen reissulle. Seuraavaks ollaankin sit Seinäjoella ja päästäänkin sit reissun ensimmäisille teemaan sopiville mestoille :)

Tervetuloa blogiini

Morjens!

Jos luet tätä blogia, niin oletan, että me saatammekin jo tuntea joko työhöni liittyen tai elämän varrelta. Jos nyt kuitenkin on niin, että olet eksynyt tänne, etkä tunne minua ennestään, ajattelin aloittaa blogini kertomalla itsestäni ja hieman taustoista, mistä tämä on oikein lähtenyt. 

Mä olen Sillanpään Sami, lähempänä 40v kuin 30v, ravintolatyöntekijä Porista. 

Oon ollut huono koulussakävijä, joten yleistietoni on aina ollut todella huono. Koulussa ollessani en jaksanut keskittyä tuntiopetukseen, ja vaikka kuinka yritin lukea läksyjä tai vaikkapa kokeisiin, mun päähäni nyt ei vain yksinkertaisesti ikinä jäänyt mitään. 

Lapsena luulin, että olen tyhmä, ja kun en muutenkaan koulussa pärjännyt, niin eipä siellä paljon sen jälkeen kiinnostanut käydäkkään. Hiljakkoin minulla diagnosisoitiin ADD-tarkkaavaisuushäiriö, joka ehkä selittää hieman lapsuuden ja nuoruuden huonoa koulumenestystä. Opin parhaiten tekemällä ja näkemällä, siksi nämä blogiretketkin ovat niin antoisia.

Kun parikymppisenä lähdin armeijaan, alkoi sotahistoria kiinnostaa. Nyt ihan viimeaikoina kaikki Suomen historia, mytologia ja uskomukset ovat nousseet mielenkiinnon kohteeksi. Nyt kyllä harmittaa, ettei koulussa tarttunut historia päähän, vaikka opettajakin oli ihan mahtava.

Tuossa noin vuosi sitten mun paras ystävä Tapio Niemi sai idean, että kun molempia kiinnostaa sotahistoria, niin olis hienoa käydä katsomassa tunnettujen taisteluiden tapahtumapaikoilla, että missä mitäkin on tapahtunut. Kohteeksi valikoitui Suomussalmi ja Raatteen tien taistelut, joita pidetään yhtenä talvisodan käännekohdista.

Tämä reissu oli yksi parhaista, mitä olen ikinä tehnyt. Paikat, joita löysimme, ja asiat, joita opimme, jäävät korvaamattomina muisteltavaksi vanhoille päiville asti.

Koska molemmat nautimme reissustamme niin paljon, päätin laittaa ottamamme kuvat facebookkiin ja kertoa matkamme tarinan kuvateksteissä, jos joku muukin innostuisi kuten mekin.

Kansioni keräsi toista sataa tykkääjää. Väki kommentoi kuviani, sain viestejä facebookissa ja ihmiset kehuivat livenä, kuinka reissumme oli todella hieno ja mielenkiintoinen.

Kun mä älysin, että miten paljon ihmiset seurasi meen reissun tapahtumia, jotkut jopa päivittäin, ja oikeesti sai siitä jotain, niin mä ajattelin, että mun on pakko kirjoittaa tästä niin, että muutkin kun mun kaverit löytäisivät tämän reissun.

Nyt mä sit kirjottelen tätä reissua blogin muotoon.

Kommentoikaa, kysykää.

Jos joku haluaa lähteä samoille mestoille niin meiltä saa yhteystietoja ja paikkoja missä kannattaa käydä.

Me meinataan Tapsan kanssa lähteä uudelle reissulle ensi vuonna ja mennä tutustumaan johonkin toiseen historialliseen kohteeseen.

Jos ihmiset pitävät tästä, niin laitan "raporttia" myös seuraavasta reissusta :)

Siispä tervetuloa! Nauttikaa, oppikaa ja innostukaa.

Kettu kuittaa!

Sami