Purasjoki-linja ja sen puolustusasemat

Seuraavana etappina meillä oli tutustua Purasjoki-linjaan ja sen puolustusasemiin. Myös tämä nähtävyys löytyi Raatteentien varrelta, jonne pääsi helposti autolla. Tämän ryhmäkorsu-taisteluhaudan on rakentanut Kainuun prikaatin varusmiesryhmä Suomussalmen kunnan tilauksesta vuonna 1989. Alueelta löytyy myös ennallistettua panssariestettä ja taistelukaivantoja.

Tässä karttaa Purasjoki-linjasta ja joukkojen sijoituksista sekä taisteluista. Purasjoki-linjaa on linnoitettu kolmessa eri vaiheessa:
I vaihe: 16.10.-11.11.1939
reserviläiset ja työvelvolliset
II vaihe: tammi-helmikuu 1940
Venäläisiltä takaisin vallanneet taistelujoukot
III vaihe: huhtikuu 1940 - kesäkuu 1941
välirauhan aikana sotilaat ja siviilit

Ryhmäkorsu-taisteluhauta oli sortunut monesta kohtaa, ja oli varmaankin siksi suljettu. Se oli silti yllättävän hyvässä kunnossa, kun ottaa huomioon, että se on rakennettu 1989.

Vesihän tuonne jää makaamaan, että ei ihme jos seinämät sortuvat.

Suomussalmen kunta entisti osan Purasjoen asemaa talvisodan aikaiseen asuunsa.

Vaikka taisteluhauta olikin uudelleen rakennettu, siellä suorastaan kuuli historian havinaa.

Neuvostoliiton rajalle täältä on matkaa 9 km ja Suomussalmen entiseen kirkonkylään 27 km.

I vaiheessa alueelle ei rakennettu ollenkaan korsuja, vaan niiden sijaan rakennettiin yhdyshautojen kylkiin sirpaleen kestäviä suojakomeroita. Kun puna-armeija valtasi puolustusasemat, he käyttivät näitä komeroita majoitustiloinaan lisäämällä niihin kaminoita.



II vaiheessa suomalaiset saivat vallattua asemat takaisin ja taistelujoukot korjasivat ja täydensivät linnoitteita.


III vaiheessa eli välirauhan aikana aluetta linnoitettiin osana Salpa-linjaa.


Eri vaiheiden linnoittamisia on vaikea erottaa toisistaan, sillä niitä on rakennettu ja uudistettu päällekkäin tarvittaessa. Entisöidessa yritettiin säilyttää jotain kaikista eri vaiheista.


Entisöinti toteutettiin lähes ilman koneita luonnon suojelemiseksi.


Purasjokilinja arvioitiin merkittävimmäksi entistämiskohteeksi toisen maailmansodan aikaisia puolustuslaitteita inventoitaessa.

Entisöinti toteutettiin lähes ilman koneita luonnon suojelemiseksi.

Purasjokilinja arvioitiin merkittävimmäksi entistämiskohteeksi toisen maailmansodan aikaisia puolustuslaitteita inventoitaessa.

Taisteluhautojen alkupää tieltä katsottaessa.

Vuosia sitten järjestimme Tapsan kanssa paintball-, eli värikuulasotatapahtuman. Tapahtumaan osallistui kolmatta kymmentä henkeä ja pisimmältä tullut oli Ruotsista. Yövyimme puolijoukkueteltoissa, jotka oli lainattu käyttöömme partiolippukunta Porin Tertuista. Osallistumismaksu sisälsi yöpymispaikan lisäksi aseen, kuulat, maastopuvun ja käyttöoikeuden hommattuihin varusteisiin, sekä ostettuihin radiopuhelimiin. Järjestämisessä oli todella kova homma, ja se vei paljon aikaa sekä vaivaa. Taisinpa jossakin kohtaa jopa vannoa, että ei enää ikinä...

Nämä taisteluhaudat nähtyäni minulle tuli kova polte päästä pelaamaan värikuulasotaa alueelle, jossa molemmille joukkueille olisi rakennettu omat taisteluhaudat ja bunkkerit. En tiedä, onko tämä missään mahdollista, mutta sellaisen idean ja ajatuksen sain. Saapi nähdä tuleeko tämä idea koskaan poikimaan mitään suurempaa.

Tapsa kyyppäämässä taisteluhaudassa. En enää muista, mutta todennäköisesti tälläkin hetkellä satoi vettä. Näin jälkiviisaana, olisi pitänyt ottaa videokamera mukaan ja kuvata tämä nähtävyys kulkien kameran kanssa.


Noin puolitoista vuotta sitten vietimme kaksi kuukautta Amerikassa. Kävimme tutustumassa myös "perinnekylään" joka oli lavastettu Amerikan sisällissodan aikaan. Alueella työskentelevät olivat pukeutuneen teeman mukaisesti ajan vaatteisiin ja varusteisiin, ja he näyttelivät jokainen jonkinlaisen roolin ja tapahtuman mukaisesti. Eikö tämä toimisi myös Suomessa? Ja mikä olisikaan parempi paikka tähän kuin Raatteen museotie ja sen tapahtumapaikat! Minä ainakin haluaisin päästä näkemään sodan tapahtumat näyteltynä. Tai ehkä se on vain se nörtti minussa, joka aina innostuu tämän kaltaisista asioista. Saattaapi olla myös budjettikysymys tällainen tapahtuma. Ehkäpä joku juhlavuosi? Jätänkin tämän ajatuksen hautumaan tänne, jos joku sen täältä joskus löytäisi ja lähtisi tällaista järjestämään. I'm in! :D

Siinä kuva patruunakomerosta.


Erillinen pataljoona 15:n vahvennettu komppania taisteli menestyksellisesti näissä asemissa kolmen päivän ajan neuvostojoukkoja vastaan.


Suomalaisten ja neuvostosotilaiden lisäksi, myös saksalaiset ovat olleet asemissa täällä 1944.


Jos jotakuta kiinnostaa, niin minulla on lisää valokuvia Purasjoki-linjasta facebookissa. Valokuvakansio on julkinen joten sinne pääsee katsomaan kuka tahansa. Kaikkia kuvia en tänne viitsinyt pistää, kun tulisi niin kovin pitkä päivitys.


Jos lähdet Raatteentielle, kannattaa myös käydä katsomassa Purasjoki-linjan taisteluhaudat, jotka sijaitsevat aivan tien tuntumassa.




Matkamme kohti rajaa jatkuu. Enää ei ole montaa kilometriä rajavartioasemalle. Seuraava päivitys onkin jo sieltä.

Hieman lyhyempi sekalaispäivitys!

Oon koittanut vähän teemoittain jakaa näitä kuvia ja tarinoita, mut nyt on luvassa vähän sekalaisempaa settiä. Kronologisesti nää on täällä olleet kuvien ottamisjärjestyksessä, joten siitä meinaan pitää vielä kiinni.

Venäläinen muistomerkki. Taiteilija Oleg Komovin suunnittelema muistopatsas on pystytetty 19.9.1994. Muistomerkissä lukee suomeksi ja venäjäksi "Isänmaan pojille - Sureva Venäjä" ja se on omistettu talvisodan Suomussalmen taisteluissa kaatuneille puna-armeijan sotilaille. Muistomerkki sijaitsee Raatteen museotien varressa, minkä takia kuvat ovat tässä kohtaa blogia, eivätkä samassa aikaisemmin mainittujen muistomerkkien kanssa. Kukkiakin on muistomerkille näköjään tuotu, joten kyllä täällä joku oli käynyt muistelemassa ja kunnioittamassa maansa kaatuneita sotasankareita. Neuvostoliitto ilmoitti sodan jälkeen talvisodassa kaatuneiden määräksi 48 745 sotilasta ja haavoittuneiksi 158 863, mutta nykyään tiedetään, etteivät nämä luvut pitäneet likikään paikkansa. Ristiriitaisuuksien takia tarkkoja tappioita ei voida varmuudella sanoa mutta 1949-1951 kerätty tappioluettelo sisältää 126 875 nimeä, ja sen uskotaan olevan lähinpänä todellisuutta, vaikka suurempiakin lukuja kirjallisuudessa on esitetty. Sama ryhmä ilmoittaa haavoittuneiden määräksi 265 000 sotilasta. Kyllä tällaiselle määrälle kaatuneita saa jokusen muistomerkin jo rakentaakin, vaikka kaatuneiden määrää onkin aikoinaan liioiteltu, ja joissakin tapauksissa niistä ollaan jopa vaiettu.


Sotilaallinen, asiallinen ja kunnioittava laveä haara-asento myös tämän entisen vihollisen sotasankareiden muistoksi pystytetyn patsaan kohdalla. Sota vaati uhrinsa molemmilta puolilta. Toivottavasti uusia tämänkaltaisia patsaita ei tarvitse enää pystyttää kummankaan maan kaatuneille. Vaatetus olisi voinut olla siistimpi, mutta ehkä se olosuhteet huomioon ottaen kuitenkin sallitaan.

Tassä on se meen mökki, josta kerroin aikaisemmin. Näin hienon asumuksen siis saimme hyvitykseksi vahingossa tapahtuneesta tuplabookkauksesta. Ei lainkaan huonompi hyvitys. (Eikä seuraavana päivänä lounaaksi luvattu kalakeittokaan ollut lainkaan hassumpi.) Mökki oli hieno ja mietimmekin, että tänne voisi tulla myös perheen kanssa uudelleen. Ohjelmaa löytyy muillekkin kuin historiasta kiinnostuneille. Näistä myöhemmin lisää.

Emme kuitenkaan jääneet laakereillemme lepäilemään ihan vielä, vaan jatkoimme Raatteen museotiehen tutustumista. Paljon oli nähtävää, ja perille päästyämme emme meinanneet pysyä housuissamme muutenkaan, vaan tiedonjanomme oli kova. Tässä seuraava muistomerkki ja Tapsa poseeraamassa sen vierellä. Komia kypärä kruunaa muistolaatan. Ei taida kovin suureen päähään sopia.

Kuvassa allekirjoittanut ja Raatteen tien taistelujen muistomerkki. Muistomerkki sijaitsee Raatteen tien varrella Likoharjun talon luona. Melkein kaikki muistomerkit sijaitsivat aika lailla tien vieressä tai sen välittömässä läheisyydessä. Tämän vuoksi, jos on liikenteessä autolla, lähes kaikki muistomerkit on mahdollista nähdä ilman patikointiakin. Taas oli pusero märkä, kun kuvaa suurentelin. Vesisade seurasi mukana paikasta toiseen.

Tältä muistomerkiltä matkamme jatkui kohti Purasjoen puolustusasemia ja sinne rakenneltuja linnoituksia. Raatteen museotie on 18 km pitkä, ja sen varrelta löytyy paljon nähtävää varsinkin meidän kaltaisille historiafriikeille.


Nähdään Purasjoki-linjalla!