Aamu Hyrynsalmella - Rautatieasema ja natsien kuolemanrata

Hyrynsalmen - Kuusamon kenttärata.

Täällä meillä kävi ihan mahdottoman hyvä tuuri. Päästiin paikalle ja katseltiin vähän ympäristöä. Ei infotaulua, ei tarinaa, vaikka hieman pihalla käveltiin ja tutkittiin. Oikeastaan mikään ei kertonut paikan historiasta tai tapahtumista. Rautatieasemakin oli kiinni. Käytiin kuitenkin vähän nykimässä oven kahvaa ja se oli auki. Sisälle kurkattuamme vastaan tuli joku paikallinen huoltomies tai vastaava, ja selitettiin sitten, että olemme historiaan pureutuvalla roadtripillä, ja kysyttiin, että osaisiko hän kertoa meille jotain Kuolemanradasta ja alueen historiasta. No tämä mies sattui olemaan kohtalaisen hyväkin tarinankertoja, ja uskon että saimme tässä paikassa kuulla tarinan, jota ei missään kirjoissa luekkaan. Tästä lisää kuvateksteissä.

Kuva on  Hyrynsalmen rautatieasemalta. Täältä on alkanut natsien 1942-1944 rakentama 178 km pitkä "Kuolemanrata", jota oli rakentamassa pakkotyönä yli 3000 venäläistä sotavankia, puolalaista pakko-otettua työvelvollista ja saksalaista sotavankia. Rata rakennettiin rintaman huoltokuljetuksia varten ja sen rakentajat olivat Kenttärangaistusleiri III:n vankeja.

Vetäytyessään saksalaiset tuhosivat radan ja sen kiskomateriaali luovutettiin sotakorvauksina Neuvostoliitolle. Itse radan teki erikoiseksi se, että se oli kapearaiteinen. Sen leveys oli vain 750 mm (maailman yleisin raideleveys on 1435 mm). Myöhemmin rakennettu leveäraiteinen Hyrynsalmi-Taivalkoski osuus seurasi kenttäradan pohjaa aina Korvuan asemalle saakka.

Tämä rakennus on Hyrynsalmen rautatieasema. Sattumalta paikalla olleen "yleismies Jantusen" kertoman tarinan mukaan saksalainen upseeri ja Hyrynsalmen asemamestari ystävystyivät ja heistä tuli hyvinkin läheisiä. Kertojan mukaan jokaviikkoinen perjantai- ja ehkä lauantaipullokin avattiin ja juotiin usein yhdessä. Tämän johdosta, kun Saksa vetäytyi Hyrynsalmesta ja poltti kaikki tienoon rakennukset, juna-asema oli ainoa rakennus, joka säästettiin tuholta.

Tämä strategisestikin tärkeä pääteasema rakennettiin 1939. Saksalaiset räjäyttivät radan vetäytyessään 1944. Saksalaisella perusteellisuudella tehdyn miinoituksen takia kiskotuksen purkaminen osoittautui niin hitaaksi, että saataviaan kiirehtivälle Neuvostoliitolle annettiin radan tilalta muualta kerättyä kiskomateriaalia ja suoraan pystymetsästä tätä kiskotusmatkaa varten tehdyt kyllästämättömät ratapölkyt.

Aamu Hyrynsalmella - Komulanköngäksen maisemat

Tarvii sanoa että oli kyllä hieman vaikea nousta aamulla pystyyn, kun oltiin koko edellinen päivä ajettu. Aikaisemmin mainitsinkin, että nukuin aamulla sen aikaa, kun Tapsa oli aamupalalla, ja tullessaan takaisin huoneeseen hän sanoi, että pitivät aamupalapöytää katettuna hieman myöhempään, jotta saan tehtyä pari sämpylää matkaevääksi. Mulle kun ei oikein maistu ruoka heti heräämisen jälkeen. Tapsa oli aamupalan jälkeen kysellyt henkilökunnalta, että missä kannattaisi käydä nyt, kun Hyrynsalmella oltiin. Komulanköngäksen vesiputouksista ja natsien kuolemanradasta meille mainittiin.

Ohessa aamun ensimmäiset näkymät. Ei lainkaan huonommat. Vasemmassa reunassa on vanha savupirtti. Juniorit olivat tietty merkanneet käyneensä siellä. Melko varmasti se Virtasen vanhin poika. Sillä ei kyllä ole kotona mitään kuria. Kaikki tarvii aina sutata. Muuten on kyllä upeat maisemat.

Tässä jos jonkinmoista patoviritelmää. Kukahan mahtaa olla se, joka on keksinyt ensimmäisenä rakentaa padon ja koska?
No olihan se pakko tarkistaa. Mesopotamian alueelta on löydetty noin 7000 vuotta sitten rakennettuja patoja. Selvis semmonenkin, että Etelä-Intiassa sijaitsevaan Kaveri-jokeen rakennettu Kallanai-pato on vanhin nykyään käytössä oleva patorakennelma. Se on noin 2000 vuotta vanha.

Ei sitä kyllä voi muuta kuin ihailla, että mitä luonto saa aikaiseksi. Tää paikka oli todella spirituaalinen ja siellä todellakin sekä silmä että mieli lepäsi. Ei kuulunut autoja tai kaupungin pauhuja. Vain vesi ja lintujen laulu. Eivät suositelleet hotellin henkilökunta ja asiakkaat tätä paikkaa turhaan. Upea paikka, upea elämys. Tapsakin kuvassa "täsä mä oon".

Yässä kuvassa on kosken kuohuja. Kyllä käy virtaus lujaa! Epäilisin, että täältä voisi saada hyvin kalaakin. Kun en kovin kaksinen kalamies ole, niin tuli itsellekkin pienenä yllätyksenä, että teki mieli hommata pitkävartiset saappaat ja virveli, ja koittaa, että olisiko tuolta vesistöstä saanut saalista. Kyllä tuo pelkkä veden kohinakin jo silti riittää. Nykyään tuleekin ajoittain kuunneltua rentoutumismusiikkia ja luonnon ääniä Spotifystä tai Youtubesta.

Siinä niitä nyt sitten on. Vesiputouksia. Varovasti uskalsin reunalta kurkistaa. Pudotus oli huomattavasti suurempi kuin kuvassa näyttää. Vähän harmitti, kun jouduimme jatkamaan matkaa. Tässä paikassa olisi voinut kyllä tallustella hieman kauemminkin, ja käydä katsomassa muun muassa, että miltä nämä putoukset olisivat näyttäneet alhaalta päin. Ehkä ensi kerralla lähdemmekin reissuun vaelluskengät jalassa ja rinkka selässä.

Tää on mun mielestä tältä reissulta paras kuva, jonka olen ottanut. Jotenkin tää kuvastaa sitä hiljaista ja rauhallista fiilistä, joka tuolla tuli. Todella terapeuttista. Lisäksi musta valotus ja väritys näyttää hyvältä. Ja kännykällä on tämä kuva otettu, että paljon ei ollut kikkailun varaa. Kävi ehkä vain hyvä tuuri. Tämän jälkeen on hyvä jatkaa matkaa eteenpäin.




Seuraavaksi mennäänkin sitten tutustumaan rautatieasemalle.

Tästä kaikki alkoi

Nyt päästään siihen Raatteen reissuun, jolla mä tämän mun blogini virallisesti aloitan.

Mun tarvii myöntää, että alunperin tää reissu ei ollut mun idea. Asiasta oli kyllä aikaisemmin keskusteltu, mutta se oli vaan jäänyt keskusteluasteelle.

Tapsa oli päättänyt, että nyt se reissu tehdään, ja oli jo puuhaillut ja selvitellyt asioita ja paikkoja, missä käytäisiin. Hän siis hoiti alkuvalmistelut ja toimi puuhamiehenä. Tapsalta se alkuperäinen ideakin taisi lähteä: aletaan käymään historiallisesti tärkeillä tapahtumapaikoilla. Monet tarinat, joita oli aikaisemmin lukenut tai nähnyt elokuvissa, konkretisoituvat, ja pääsee näkemään, että tässä tämäkin asia on tapahtunut. 

Ollaan molemmat kiinnostuneita sotahistoriasta ja päätettiin sitten aloittaa sotahistoriallisesti niinkin tärkeästä paikasta kuin Suomussalmen Raatteentieltä. 

Myöhemmin on kuitenkin luvassa myös muutakin historiaa. Kaikkien meidän kohteiden ajatuksena ei ole kuulla laukauksia, vaan myös vaikkapa miekkojen kalsketta. 

Mä hommasin ajoja varten kaksipaikkasen tupakansytyttimeen käyvän USB-laturin, jotta saatiin molempien kännykät pidettyä tikissä. Mulla ei siis ollut tarkoituksena somettaa koko ajomatkaa, vaan tehtiin niin, että Tapsan puhelimessa oli Google Mapsissa auki määränpäämme Hyrysalmi, ja mä sit taas apukuljettajana Googlettelin kaikki matkanvarrella olevat kunnat, kaupungit ja vaihtoehtoiset reitit etsiessäni matkalta paikkoja, joissa voitaisiin käydä. Useampi paikka matkalta sit löytyikin, että turhaan en vaivaa nähnyt. 

Mä siis olen aikaisemmin julkaissut Raatteen reissua vähän niinkuin "kuvablogina" facebookissa, mut nyt kirjottelen sitten sitä enemmän tekstimuotoon tänne. 

Ajatukseni oli, että kertoisin yhden paikan kerrallaan, mut katsotaan, että miten tää tästä kehkeytyy.

Ensimmäinen kuva meidän reissulta. Tapsa nappas, ko kävelin autolle. 

Aikaisin torstai aamulla lähdettiin liikkeelle. 

Ekana päivänä päätettiin ajaa Hyrysalmelle, josta oli sit vielä 50 km ajomatka seuraavana päivänä Suomussalmelle. Me ajeltiin lähes 12 h, mut tietty matkalla pysäiltiin museoissa ja muistomerkeillä. Suoraan, ko olis ajanut, niin mun navigaattori sanoo alle 8 h, mut olis moni mielenkiintoinen paikka jäänyt näkemättä. Tässä tilanteessa se nopein reitti ei ollut se paras.

Kannettavaa oli muutaman päivän reissuun aika paljon, ko sääennusteet muuttuivat kokoajan. ja lupailivat lähinnä sadetta. Me oltiin päätetty, että ne paikat kolutaan joka tapauksessa, satoi tai paistoi. 

Siksi mukana kannossa niin kumisaappaat ja sadeasut kuin myös "kesäasut" ja jopa aurinkolasit.

Mun muistaakseni ihan perille asti satoi kokoajan. Aateltiin sitten, että vietiin samalla vesisade tuliaiseksi Suomussalmelle oikein Porista asti.

Tapsa oli edeltävänä päivänä puunannut auton viimisen päälle siistiksi reissua varten. Sen kamoja ei nyt näissä kuvissa näy, mutta kyllä silläkin sitä kannettavaa oli. Sen verran saatiin himmailtua, et ihan maastopuvussa ei kuitenkaan reissuun lähdetty. Vaikka olishan sekin pienen lisäsäväyksen reissuun tehnyt. Hmm... Ehkä ensikerralla... :D

Viimeinen kimppaselffie ennen, ko lähdettiin ajelemaan. 

Hymy herkässä. 

Edessä mahtava ja mielenkiintoinen reissu, jota oli kauan odotettu ja suunniteltu.

Näin me sit lähdettiin liikkeelle. 

Tässä ollaankin sit jo ajettu pitkä tovi ja aletaan olemaan ensimmäisellä pysähdyspaikalla.

Tapsa oli polttanut meille ajomatkalle aiheeseen sopivaa musiikkia muutaman levyllisen ja niillä me sitten fiilisteltiin, kun matka eteni. Siellä soi musaa Korsuorkesterin Raatteentiestä lähtien ihan Sibeliuksen Finlandiaan asti. Me Tapsan kanssa ollaan vähän semmosia fiilistelijöitä, ni usein ollaan asiat tehty aika pitkälle asti... :D

Jos nyt ihan oikein muistan, niin ei me taidettu edes röökille pysähtyä, ennen ko päästiin Jalasjärvelle. Näin tupakkamiehiltä se on kohtalainen suoritus, ko ei ollut kuitenkaan mikään pakko.

Seuraavassa reissussa mä sit polttelenkin vaan passiivisesti, ko tuli tossa viimekesän loppupuolella lopetettua sekin huono tapa.

Ekasta pysähdyksestä meillä ei kuvia olekkaan, joten jouduin netistä etsimään tämän. Jalasjärven Juustoportilla siis ollaan.

Vinkkinä hajamielisille: täältä voit pyytää kopiopaperia ja varastaa veikkauksen kynän, jotta saat pidettyä kirjaa paikoista, joissa on reissun aikana käyty. :P

Jos tätä blogia lukee nyt joku Juustoportin tiukka pikkupäällikkö tai virkaintoinen Rahayhdistyksen työntekijä, joka haluu kynästä hyvityksen, niin tilinumeroa voi laittaa mun sähköpostiin, niin siirrän 1,50 tilille seuraavaksi, kun maksan laskuja :D

Lisäks täällä voi tehdä "ikkunaostoksia" ja kuolata lasin takaa herkullisia juustoja. Vähän tuli nälkä.

Jos olis aikaisemmin älynnyt, niin tonne meijerillehän olisi ollut hienoa päästä tutustumaan ja katsomaan, et miten sitä juustoa oikein tehdään. Voi olla, ettei olisi tullut kuuloonkaan, mut jos uudelleen tehdään joskus sama reissu, tai muuten ajelen Juustoportin ohi ajan kanssa, niin tarvii kyllä soittaa ja tiedustella, et onko se mahdollista.

Oman kokemuksen mukaan monet yritykset suhtautuvat suopeasti tavisvierailijoihin, poislukien Altia Oyj:n Koskenkorvan tehtaat, jotka sattuivat olemaan matkan varrella ja jotka suhtautuivat erittäin nihkeästi ehdottamaani vierailu- ja tutustumiskäyntiin.

Meidän piti käydä myös Kankaanpäässä Pettu-Eerikin hovissa katsomassa Sortokausista vaaran vuosiin -näyttely, jota avovaimoni Suvi suositteli, mutta se olikin kiinni aamupäivän. Siirtyy ehdottomasti toiseen kertaan!

Tää oli nyt tämmönen startti meen Raatteen reissulle. Seuraavaks ollaankin sit Seinäjoella ja päästäänkin sit reissun ensimmäisille teemaan sopiville mestoille :)