Tarvii sanoa että oli kyllä hieman vaikea nousta aamulla pystyyn, kun oltiin koko edellinen päivä ajettu. Aikaisemmin mainitsinkin, että nukuin aamulla sen aikaa, kun Tapsa oli aamupalalla, ja tullessaan takaisin huoneeseen hän sanoi, että pitivät aamupalapöytää katettuna hieman myöhempään, jotta saan tehtyä pari sämpylää matkaevääksi. Mulle kun ei oikein maistu ruoka heti heräämisen jälkeen. Tapsa oli aamupalan jälkeen kysellyt henkilökunnalta, että missä kannattaisi käydä nyt, kun Hyrynsalmella oltiin. Komulanköngäksen vesiputouksista ja natsien kuolemanradasta meille mainittiin.
Ohessa aamun ensimmäiset näkymät. Ei lainkaan huonommat. Vasemmassa reunassa on vanha savupirtti. Juniorit olivat tietty merkanneet käyneensä siellä. Melko varmasti se Virtasen vanhin poika. Sillä ei kyllä ole kotona mitään kuria. Kaikki tarvii aina sutata. Muuten on kyllä upeat maisemat.
Tässä jos jonkinmoista patoviritelmää. Kukahan mahtaa olla se, joka on keksinyt ensimmäisenä rakentaa padon ja koska?
No olihan se pakko tarkistaa. Mesopotamian alueelta on löydetty noin 7000 vuotta sitten rakennettuja patoja. Selvis semmonenkin, että Etelä-Intiassa sijaitsevaan Kaveri-jokeen rakennettu Kallanai-pato on vanhin nykyään käytössä oleva patorakennelma. Se on noin 2000 vuotta vanha.
Ei sitä kyllä voi muuta kuin ihailla, että mitä luonto saa aikaiseksi. Tää paikka oli todella spirituaalinen ja siellä todellakin sekä silmä että mieli lepäsi. Ei kuulunut autoja tai kaupungin pauhuja. Vain vesi ja lintujen laulu. Eivät suositelleet hotellin henkilökunta ja asiakkaat tätä paikkaa turhaan. Upea paikka, upea elämys. Tapsakin kuvassa "täsä mä oon".
Yässä kuvassa on kosken kuohuja. Kyllä käy virtaus lujaa! Epäilisin, että täältä voisi saada hyvin kalaakin. Kun en kovin kaksinen kalamies ole, niin tuli itsellekkin pienenä yllätyksenä, että teki mieli hommata pitkävartiset saappaat ja virveli, ja koittaa, että olisiko tuolta vesistöstä saanut saalista. Kyllä tuo pelkkä veden kohinakin jo silti riittää. Nykyään tuleekin ajoittain kuunneltua rentoutumismusiikkia ja luonnon ääniä Spotifystä tai Youtubesta.
Siinä niitä nyt sitten on. Vesiputouksia. Varovasti uskalsin reunalta kurkistaa. Pudotus oli huomattavasti suurempi kuin kuvassa näyttää. Vähän harmitti, kun jouduimme jatkamaan matkaa. Tässä paikassa olisi voinut kyllä tallustella hieman kauemminkin, ja käydä katsomassa muun muassa, että miltä nämä putoukset olisivat näyttäneet alhaalta päin. Ehkä ensi kerralla lähdemmekin reissuun vaelluskengät jalassa ja rinkka selässä.
Tää on mun mielestä tältä reissulta paras kuva, jonka olen ottanut. Jotenkin tää kuvastaa sitä hiljaista ja rauhallista fiilistä, joka tuolla tuli. Todella terapeuttista. Lisäksi musta valotus ja väritys näyttää hyvältä. Ja kännykällä on tämä kuva otettu, että paljon ei ollut kikkailun varaa. Kävi ehkä vain hyvä tuuri. Tämän jälkeen on hyvä jatkaa matkaa eteenpäin.
Seuraavaksi mennäänkin sitten tutustumaan rautatieasemalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti