Saapuminen Hyrynsalmelle ja eväitä

Kotikaupungissa ollaan totuttu vähän jurompaan meininkiin ja välillä hieman yllättyykin, että kuinka iloisia, aurinkoisia ja ystävällisiä ihmiset muualla ovat. Jonkin matkaa Ristijärveltä ajettuamme katseltiin taas taukopaikkaa. Vähä-Lapin tieviitan hujakoilla tienposkessa oli sellainen pieni punainen kioski, jonne päätettiin pysähtyä. Saadaan kahvia ja vaikkapa jäätelöt.

Tämä kuva ei todellakaan näytä oikeita mittasuhteita, mutta kuvassa on suurin jäätelöpallo jonka olen ikinä ostanut. Jos vertaa palloa mun nyrkkiini, niin huomaa, että pallo on suurempi. Myyjäkin naureskeli, kun näki mun ja Tapsan ilmeet. Kertoi sitten, että suunnitteli mainostavansa Suomen suurimpia jäätelöpalloja, mutta siitä voisi tulla sanomista, tai joku voisi asiaan puuttua. Eikä ollut pallon hinta yhtään sen suurempi kuin missään muussakaan jäätelökioskissa. Kuulemma kylän ihmiset kuitenkin tietävät pallojen koon ja käyvät usein kioskilla jäätelöllä.

Jos siis joskus ajelet Kauhavalta Kajaaniin päin, kannattaa käydä hakemassa tästä pienestä punaisesta kioskista Suomen suurin jäätelöpallo. Lisäksi jäätelö ojennettiin leveä hymy kasvoilla ja pienellä tarinalla höystettynä.

Näitä palloja me Tapsan kanssa suosittelemme!

Kajaaniin päästyämme nälkäkin oli jo kova, ja kyseltiin paikallisilta, että minne kannattaisi mennä syömään. Huoltoasemalla meidät ohjattiin lähellä olevalle Purolan grillille.

JA TAAS! Isoin hampurilainen mitä oon ikinä syönyt! Nähnyt olen ruokahaasteissa suurempia, mutta tämä oli ihan perus hamppari. Mun puhelimessa on varmasti jotain vikaa kun se näyttää ton hampurilaisen noin pienenä, tai sitten en vain osaa, mutta se oli melkein Tapsan pään kokoinen.

No tää on vähän parempi kuva, muttei silti näytä niin isolta kuin todellisuudessa. Siis tää oli Kajaanissa ihan tavallinen reilusti alle kympin hampurilainen. Onkohan tuollapäin kaikki suurempaa? Mä söin tästä hampurilaisesta kaksi kertaa, ja loput oli pakko heittää roskiin, kun en millään jaksanut kaikkea syödä.

Näiden eväiden jälkeen matkamme jatkui kohti Hyrynsalmea. Todellakin oli maha ravittu.

Mitä lähemmäksi Hyrynsalmea päästiin, sitä vähemmän tiellä oli liikennettä. Kun olimme keskustan lähettyvillä, meitä vastaan ajoi joku nuorimies mopolla ja morjesti. Hetken kuluttua morjesti joku vastaantuleva henkilöauton kuljettaja, ja vähän myöhemmin toinenkin. Siinä kohtaa me älysimme, että tämä on todella pieni kunta, ja todennäköisesti kaikki tuntevat toisensa.

Siitä meillä lähtikin väsynyt tarina Virtasen vanhimmasta pojasta, joka teoillaan on koko ikänsä järkyttänyt kyläläisiä tekemillään hölmöyksillä. Kun Virtanen jäi kiinni tupakanpoltosta ala-asteen takapihalla, koko kylä supisi, tai kun Virtanen poltti leikkipuiston roskiksen, (tai siis oli ainoa joka jäi siitä kiinni, Virtanen kun ei ollut se penaalin terävin kynä,) niin taas riitti kylällä juoruttavaa.

Myöhemmin tarinassamme Virtanen sai seurakseen Koskisen, joka oli Virtasen paras kaveri, ja käytti aina hyväkseen hänen hyväuskoisuuttaan. Vanhempi kun oli, saikin huijattua Virtasen usein pahoille teille. Olipa Koskinen saanut järjestettyä typeryyksillä molemmat nuorisovankilaankin, jota tietysti kyläläiset paheksuivat. Virtanen oli maineeltaan kylän kovin nuorisorikollinen, Koskinen kun oli naapuripitäjän poikia.

Tässä kuvaa maisemista Hyrynsalmella. Päätettiin Tapsan kanssa että ajetaan ensimmäisenä päivänä Hyrynsalmelle asti, siitä kun on vielä n. 50 km Suomussalmelle. Ja hei, onneksi päätettiin näin! Saatiin respasta kuulla, että Hyrynsalmelle olivat natsit rakentaneet jatkosodan aikana myös Kuolemanradaksi nimetyn kenttäradan. Tästä lisää myöhemmin.

Tapsa löysi meidän ensimmäiseksi yöpymispaikaksemme tällaisen viehättävän pienen hotellin. Hyrynsalmen Gasthallassa on n.60 makuupaikkaa. Mahtava palvelu ja todella viehättävä paikka! Sauna lämmitettiin ihan meitä varten. Pyysivät soittamaan, kun alamme olemaan lähellä, että osaavat laittaa ajoissa lämpeemään. Näiltä saa halutessaan vuokrattua myös mökkejä. Talvella lähistölle aukeaa laskettelumäki ja hiihtolatujakin löytyy kuntoilijoille.

Ei ole ihan perinteiset valkoiset hotellilakanat nämä. Pistää miettimään, että mahtaakohan jokaisessa hotellihuoneessa olla erillaiset. Ei ole ihan perinteistä liukuhihnakamaa, mitä roudataan pesulasta viisi rullakkoa kerrallaan. Mahtaakohan omistaja itse pestä lakanat hotellin alakerrassa? Täytyy kyllä sanoa, että vaikka isoissa hienoissa hotelleissa on mukava yöpyä, ruoka on tasalaatuista ja huoneet kaikki yhtä kliinisen näköisiä ja on tyylikkäitä baareja ja ravintoloita, niin kyllä tällaisissa pienissä hotelleissa vain on oma viehätyksensä. Tulee tavallaan vähän sellainen fiilis, että olisi kaverilla yökylässä. Ja pisteenä iin päälle, jos nyt en aivan väärin muista, niin aamu-uninen kun olen, taisi aamupalakin olla pöydässä hieman normaalia myöhempään, että sain muutaman voikkuleivän tehtyä ennen matkan jatkumista. Sellaista harvemmin tapahtuu suurempien ketjujen hotelleissa, niitä kuitenkaan haukkumatta. Molemmissa on etunsa. Niin ja toisena etuna näin "ammattilaisen näkökulmasta" esim. alkoholituotteet, jotka olivat myynnissä, eivät olleet sidottuna sopimuksen mukaan millekkään firmalle, vaan samasta kylmähyllystä saattoi löytyä sekä Hartwallin aito ja oikea lonkero, kuin myös Koffin paras karpalolonkero.

Tässä illan viimeisiä kuvia. Saunan jälkeen olen pikkuhiljaa menossa nukkumaan. Taisin sängyssä maatessani lukea vielä muutaman sivun kirjaa, vai katsoinkohan yhden jakson jotain sarjaa. Seuraavana päivänä taas pitkä päivä tiedossa. Huomaa huippu hieno "Puman" T-paita ja mun iki-ihana kihara tukkani. Ps. Tässä kohtaa iltaa heitin ne Purolan grilliltä ostamani hampurilaisen "jämät" roskiin...


Siinä olisi nyt sitten meidän ensimmäinen päivä kerrottuna. Paljon me ekan päivän aikana ehdittiin! Alunperinhän meillä ei ollut mitään suunnitelmaa ekalle päivälle, paitsi yöpymispaikka. Mahdoinkohan keksiä tuon kaupunkien ja kuntien tutkimisen vielä jopa jo reissussa ollessamme. Tällä kertaa meillä kävi tuuri ja löysimme monta paikkaa, missä käydä. Reittikin oli valkattu osittain tuurilla. Seuraava reissumme onkin muodostunut lähinnä matkan varrella olevien paikkojen mukaan, joissa haluamme käydä, ja mistä löytyy sotahistoriaan liittyviä paikkoja ja museoita.