Oon aina tiennyt, että hannunvaakuna tarkoittaa nähtävyyttä, mutta ei niitä ole sen ihmeemmin tullut seurattua tai ajateltua. Nyt kun lähestyimme itselle tärkeitä tapahtumapaikkoja, niin asiaan kiinnitti enemmän huomiota.
Matkamme kohti Raatteentietä etenee. Seuraavaksi kuvia matkalta löytyneistä muistomerkeistä.
Siinä ensimmäinen Raatteen lähettyvillä sijaitseva muistomerkki, jolla kävimme. Tällä paikalla voittamattomasta puna-armeijasta tuli vain armeija. Muistan että kurkkua kivisti kyykistyessä kunnioituksesta sotaveteraaneja kohtaa. Tämä paikka ja tästä eteenpäin kuljemmekin historiallisesti tärkeällä alueella. Täällä tapahtuneiden taistelujen vuoksi Neuvostoliitto luopui tavoitteestaan katkaista Suomi. "Meiltä voidaan kyllä vaatia, mutta paha sitä on meiltä väkisin tulla ottamaan." Tällä paikalla Neuvostoliittokin ymmärsi sen.
Suomussalmen
taistelujen päämuistomerkki. Edellisen muistomerkin jälkeen me
ymmärrettiin se, että kyllä meidän on pakko käydä katsomassa
ihan jokainen muistomerkki, mikä matkan varrelta löytyy. Toisaalta
niinhän me olimme tehneetkin. Tapsa poseeraamassa. Ei ihan niin
särmä, että korkeassa polviasennossa, mutta aika lähellä
kuitenkin.
Tärkeät sanat yhdestä talvisodan tärkeimmästä taistelusta. Nämä sanat ovat lähtöisin Hjalmar Siilasvuon suusta. Hän oli tunnettu erityisesti Suomussalmen taisteluiden johtajana. Tämä mies taisteli kaikkiaan viidessä sodassa, mukaan lukien myös ensimmäisen maailmansodan taistelut Saksan itärintamalla. Suomussalmen tapahtumat antoivat toivoa ja uskoa, että Suomea ei niin vain vallatakkaan. Lisäksi sotasaaliina tuli suuri määrä aseita ja varusteita, joita hyödynnettiin myöhemmin tehokkaasti.
Tämä "liekkipatsas" on Suomussalmen taistelujen päämuistomerkki. Sen on suunnitellut niinkin nimekäs kaveri kuin Alvar Aalto. Huomatkaa siis, että kaksi edellistä kuvaa, ja seuraava, ovat myös samasta patsaasta. Tarvitsi ottaa kuva monesta suunnasta, kun joka sivulla oli jotain katsottavaa.
Tässä vielä kuva muistomerkin päällä olleesta kartasta. Kartta oli isompi kuin kuvasta näkyy, ja sitä oli tosi vaikea saada kokonaan kuvaan. En oikein kehdannut nousta muistomerkin päälle seisomaankaan.
Ukrainalainen
muistomerkki. Tämä muistomerkki on pystytetty ukrainalaisen 44.
divisioonan muistoksi. Se tuhottiin lähes viimeiseen mieheen.
Divisioonaa voisi ehkä nimittää jopa eräänlaisiksi
valiojoukoiksi, vaikkakin miesten motivaatio hyökätä suomalaisia
vastaan oli hieman hakusessa, ja miehistön varustus ei ollut sopiva
Suomen keleihin. Vaikka divisioona oli miesluvultaan sekä raskaalta
aseistukseltaan täysin ylivoimainen, suomalaiset onnistuivat
päihittämään tämän erikoisjoukon, ja se loi suomalaisille
uskoa, ettei peli ollut vielä menetetty.
Vienan vapaussoturien ja pakolaisten muistomerkki. Tämä muistomerkki löytyi Raatteen portin pihasta. Suomen sisällissota on vielä tänä päivänäkin monelle todella arka aihe, kun naapurit ja veljet saattoivat joutua asettumaan vastakkain. Todella raakoja tekoja tekivät molemmat puolet toisilleen. Vankileireillä olleita kohdeltiin todella huonosti. Valkoiset telottivat punaisia vielä sotatoimien päätyttyäkin. Suomalaisia menehtyi suuri määrä, kummaltakin puolelta ja puolueettomiakin, mutta punaisia kuoli kuitenkin niin paljon enemmän. Terroritekojen vuoksi sota on kova paikka vielä tänä päivänäkin. Sota jakoi kansaa vahvasti vielä 1970-luvullakin.
Viimeinen 1918 sodan veteraaneista menehtyi 1.1.2009. Tämä mies oli Aarne Arvonen, (s.1897) jonka olen tavannut myös henkilökohtaisesti. Hän kun sattui olemaan minulle sukua. Hän taisteli Suomen Punaisessa kaartissa. Olen tainnut hänestä jotain aikaisemmin kirjoittaakkin. Tarkoitukseni on myös myöhemmin kirjoittaa Aarnesta oma juttunsa minulle luotettujen materiaalien pohjalta. Viimeinen Suomen Valkoisen armeijan veteraani, Lennart Lönnback (s.1905) menehtyi vuonna 2007.
Saksa ja Neuvostoliitto olivat vastakkain siis jo ennen toista maailmansotaa, Saksa kun tuki valkoisia ja Neuvosto-Venäjä punaisia.
Saman muistomerkin toisella puolella oli kaiverrettu laatta, joka kertoi Vienan vapaussodasta. Raatteentie toimi Vienan heimosotien ja pakolaisten valtaväylänä. Heimosotia käytiin Suomen itsenäistymisen jälkeen 1918-1922. Vielä jatkosodassa 1941-1944 aluetta suunniteltiin liitettäväksi Suomeen. Heimosodiksi kutsutaan Suomen lähialueilla käyneitä aseellisia selkkauksia. Suomen valtio ei "virallisesti" ollut mukana sodissa, mutta suomalaisia vapaaehtoisia oli mukana noin 9 000. Heimosotia käytiin, koska haluttiin yhdistää kaikki itämerensuomalaiset Suur-Suomeksi, tämä siitäkin huolimatta, että kaikki "autettavat" eivät itse sitä toivoneet. Näitä vapaaehtoisia kutsuttiin heimosotureiksi.
Tässä siis muistomerkit matkan varrelta Raatteen portille asti. Myöhemmin lisää muistomerkkejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti