Oon koittanut vähän teemoittain jakaa näitä kuvia ja tarinoita, mut nyt on luvassa vähän sekalaisempaa settiä. Kronologisesti nää on täällä olleet kuvien ottamisjärjestyksessä, joten siitä meinaan pitää vielä kiinni.
Venäläinen muistomerkki. Taiteilija Oleg Komovin suunnittelema muistopatsas on pystytetty 19.9.1994. Muistomerkissä lukee suomeksi ja venäjäksi "Isänmaan pojille - Sureva Venäjä" ja se on omistettu talvisodan Suomussalmen taisteluissa kaatuneille puna-armeijan sotilaille. Muistomerkki sijaitsee Raatteen museotien varressa, minkä takia kuvat ovat tässä kohtaa blogia, eivätkä samassa aikaisemmin mainittujen muistomerkkien kanssa. Kukkiakin on muistomerkille näköjään tuotu, joten kyllä täällä joku oli käynyt muistelemassa ja kunnioittamassa maansa kaatuneita sotasankareita. Neuvostoliitto ilmoitti sodan jälkeen talvisodassa kaatuneiden määräksi 48 745 sotilasta ja haavoittuneiksi 158 863, mutta nykyään tiedetään, etteivät nämä luvut pitäneet likikään paikkansa. Ristiriitaisuuksien takia tarkkoja tappioita ei voida varmuudella sanoa mutta 1949-1951 kerätty tappioluettelo sisältää 126 875 nimeä, ja sen uskotaan olevan lähinpänä todellisuutta, vaikka suurempiakin lukuja kirjallisuudessa on esitetty. Sama ryhmä ilmoittaa haavoittuneiden määräksi 265 000 sotilasta. Kyllä tällaiselle määrälle kaatuneita saa jokusen muistomerkin jo rakentaakin, vaikka kaatuneiden määrää onkin aikoinaan liioiteltu, ja joissakin tapauksissa niistä ollaan jopa vaiettu.
Sotilaallinen, asiallinen ja kunnioittava laveä haara-asento myös tämän entisen vihollisen sotasankareiden muistoksi pystytetyn patsaan kohdalla. Sota vaati uhrinsa molemmilta puolilta. Toivottavasti uusia tämänkaltaisia patsaita ei tarvitse enää pystyttää kummankaan maan kaatuneille. Vaatetus olisi voinut olla siistimpi, mutta ehkä se olosuhteet huomioon ottaen kuitenkin sallitaan.
Tassä on se meen mökki, josta kerroin aikaisemmin. Näin hienon asumuksen siis saimme hyvitykseksi vahingossa tapahtuneesta tuplabookkauksesta. Ei lainkaan huonompi hyvitys. (Eikä seuraavana päivänä lounaaksi luvattu kalakeittokaan ollut lainkaan hassumpi.) Mökki oli hieno ja mietimmekin, että tänne voisi tulla myös perheen kanssa uudelleen. Ohjelmaa löytyy muillekkin kuin historiasta kiinnostuneille. Näistä myöhemmin lisää.
Emme kuitenkaan jääneet laakereillemme lepäilemään ihan vielä, vaan jatkoimme Raatteen museotiehen tutustumista. Paljon oli nähtävää, ja perille päästyämme emme meinanneet pysyä housuissamme muutenkaan, vaan tiedonjanomme oli kova. Tässä seuraava muistomerkki ja Tapsa poseeraamassa sen vierellä. Komia kypärä kruunaa muistolaatan. Ei taida kovin suureen päähään sopia.
Kuvassa allekirjoittanut ja Raatteen tien taistelujen muistomerkki. Muistomerkki sijaitsee Raatteen tien varrella Likoharjun talon luona. Melkein kaikki muistomerkit sijaitsivat aika lailla tien vieressä tai sen välittömässä läheisyydessä. Tämän vuoksi, jos on liikenteessä autolla, lähes kaikki muistomerkit on mahdollista nähdä ilman patikointiakin. Taas oli pusero märkä, kun kuvaa suurentelin. Vesisade seurasi mukana paikasta toiseen.
Tältä muistomerkiltä matkamme jatkui kohti Purasjoen puolustusasemia ja sinne rakenneltuja linnoituksia. Raatteen museotie on 18 km pitkä, ja sen varrelta löytyy paljon nähtävää varsinkin meidän kaltaisille historiafriikeille.
Nähdään Purasjoki-linjalla!
Sotilaallinen, asiallinen ja kunnioittava laveä haara-asento myös tämän entisen vihollisen sotasankareiden muistoksi pystytetyn patsaan kohdalla. Sota vaati uhrinsa molemmilta puolilta. Toivottavasti uusia tämänkaltaisia patsaita ei tarvitse enää pystyttää kummankaan maan kaatuneille. Vaatetus olisi voinut olla siistimpi, mutta ehkä se olosuhteet huomioon ottaen kuitenkin sallitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti